Mäki on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja (2018–) ja kuvataiteilijajärjestöjen eurooppalaisen katto-organisaation, IAA Europen presidentti (2022–)[3].
Tohtorin tutkintonsa jälkeen Mäki on jakanut aikansa kuvataiteen, kirjallisuuden, esitystaiteen (teatteri / tanssi / ooppera) ja tutkimuksen kesken.[4]
Mäki on pitänyt noin kuusikymmentä yksityisnäyttelyä ja osallistunut noin 250 yhteisnäyttelyyn.
Vuonna 1997 Mäki palkittiin Suomen Taiteilijaseuran Palokärkipalkinnolla.[1] Vuonna 2021 hänen valokuvakirjansa Miten olla mies tai nainen tai jotain muuta? valittiin Vuoden Valokuvataidekirjaksi.[5]
Pääteemat
Mäki on omien sanojensa mukaan moraalirelativisti, ateisti ja sosialisti.[4] Hän on toiminut kolumnistinaVoima-lehdessä, jossa hän on ottanut kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin samaan henkeen kuin taideteoksissaan. Mäellä on pääteemoja, joihin hän palaa yhä uudelleen sekä taideteoksissaan että ei-taiteellisissa kirjoituksissaan ja julkisissa puheissaan. Kulutuskapitalismin kritiikki on niistä yksi ja äärimmäisen sananvapauden puolustaminen on toinen. Kolmas teema on vaatimus kulutuksen nopeasta vähentämisestä ekokatastrofin torjumiseksi. Seksuaali-identiteetti näkyy esimerkiksi hänen valokuvasarjastaan Miten olla mies tai nainen? ja sen esittelytekstistä, jossa Mäki kirjoittaa, että:
Miten olla mies tai nainen? / How to Be a Woman or a Man? on sarja muotokuvia naisista ja miehistä. Monen eri iän, sukupuoliroolin, maailmankatsomuksen ja ammatin naisista ja miehistä. Sarjan valokuvissa yritän tehdä näkyväksi elinikäistä, sisäistä ja ulkoista, kamppailua, jota ihminen käy yrittäessään elää kulttuurimme tuottamien mies- ja naisroolien kanssa.
Kuvasarjan toinen pääaihe on kuolevaisuus, jonka eräs ulottuvuus sukupuolisuus on. Vain ne oliot, jotka eivät lisäänny jakautumalla vaan yhtymällä, tarvitsevat sukupuolia ja seksuaalisuuksia.
Vaikka sukupuolen alkusyy on perimmälti biologinen, on sukupuoli silti pääosin kulttuurin tuotetta. Teemu Mäen näkemyksen mukaan jotkut yrittävät täyttää ympäristön sanelemat roolimalliodotukset, toiset epäröivät mitä roolia tai rooliyhdistelmää pyrkisivät toteuttamaan. Osa muokkaa aktiivisesti annettuja rooleja tai käyvät peräti sotaa stereotyyppisiä rooleja vastaan hyväksymättä mitään tarjolla olevista ihanteista."[6]
Kuolevaisuus vaikuttaa olevan Mäelle teemoista läheisin. Hän väittää, että kaikki ihmisen kokemat merkitykset ja mahdollisuus inhimilliseen intohimoon juontuvat ihmisen kuolevaisuudesta. Tätä teemaa Mäki on käsitellyt muun muassa runokokoelmassaan Kuolevainen, samannimisessä videoteoksessa, valokuvasarjassa Death at Work ja lukuisissa maalauksissa, kuten esimerkiksi teoksessa Vittupää / Pussyhead. Sama teema toistuu jälleen myös hänen toukokuussa 2014 julkaistussa taiteellista tutkimusta käsittelevässä artikkelissaan Nokkakolari – taide ja tutkimus kohtaavat.
Keskustelua ja tutkimusta
Jotkut Mäen kolumnien ja taideteosten kannanotot ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua. Hän on muun muassa vastustanut prostituution kriminalisointia väittäen, että jos seksityö on vapaaehtoista, ei se välttämättä ole sen huonompaa työtä kuin muutkaan työt. Tuon vapaaehtoisuuden voi Mäen mukaan yhteiskunta taata vain riittävällä sosiaaliturvalla, ei kielloilla.[7][8]
Suoritettuaan tohtorin tutkinnon Mäki on tehnyt aktiivisesti taiteellista tutkimusta. Hän ohjaa useita tohtoriopiskelijoita ja toimi Taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelman (TAhTO)] johtoryhmässä ja ohjausryhmässä vuosina 2012–2015. Hän on myös taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisun Ruukun toimitusneuvoston jäsen[9].
Väitöskirja mukaan lukien Mäki on kirjoittanut vuoteen 2021 mennessä yhdeksän kirjaa, lähinnä esseekokoelmia ja runoteoksia. Lisäksi Mäki on kirjoittanut useita näytelmiä ja lukuisia artikkeleita.
Teatterityönään hän on ohjannut muun muassa Kiasma-teatteriin, Viirus-teatteriin, Teater Von Krahliin (Tallinnassa), Teatteri Takomoon, Teatteri Telakalle ja Tanssiteatteri Minimiin.
Videoteoksia ja kissantappokohtaus
Mäki tuli tunnetuksi vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissankirveellä. Tämän jälkeen hän ejakuloi ruumiin päälle. Teosta kutsuttiin ”kissantappovideoksi”. Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989 pitäen sitä ”raaistavana ja epäsiveellisenä”.[10]
Rikostuomio
Vuonna 1991 Helsingin hovioikeus tuomitsi Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, ettei kissa kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, ettei sitä saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.[11]
Jatkovaiheet
Vuonna 1994 Valtion taidemuseo osti kokoelmiinsa 20 000 markan hintaan Mäen videoteoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää osia Sex and Death -teoksesta mukaan lukien kissantappokohtauksen. Elokuvatarkastamon päätöksen takia teos oli kuitenkin käytännössä vain tutkijoiden nähtävillä. Asia palasi uudestaan mediaan vuonna 2004, jolloin keskustelu heräsi siitä, että teos oli hankittu Kiasman kokoelmiin. Tämä sai kritiikkiä kansalaisilta, Kiasman sponsoriyrityksiltä ja kulttuuriministeri Tanja Karpelalta. Karpela ilmoitti museolle, että Valtion taidemuseon rahoitus on vaarassa. Teos siirrettiin lopulta Kiasman kokoelmista toisen Valtion taidemuseon yksikön, Kuvataiteen keskusarkiston, kokoelmiin.[10]
Teemu Mäki on kirjoittanut kohua käsittelevän esseen nimeltä Kissa, joka on julkaistu hänen esseekokoelmassaan Näkyvä pimeys. Esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta. Siinä hän tuo esiin mielipiteensä mm. katsojien tekopyhyydestä ja kaksinaismoralismista huomauttamalla, että yleisö kauhistui kissantappokohtauksesta, joka kestää kuusi sekuntia, mutta ohitti kaiken muun vielä pahemman väkivallan, jota koko video on täynnä: dokumenttikuvia sodasta, nälästä, ekokatastrofista ja rakenteellisesta väkivallasta sekä pakkotyöstä. Essee on luettavissa myös hänen kotisivuillaan.[10]
Harvoihin Mäen "kissantappovideon" ymmärtäjiin lukeutuu valokuvataiteilija Harri Pälviranta, joka on tehnyt väitöskirjansa väkivaltaa kuvaavan dokumentaarisen taiteen vastaanotosta. Pälviranta sanoo ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Mäen elokuvassaan suorittaman kissan tappamisen. "Joskus eläimen voi tappaa taiteen vuoksi, vaikka tappaminen on väärin", Pälviranta toteaa. Kissantappovideota ja sen julkaisemista on puolustanut myös elokuvavaikuttaja Aleksi Bardy. Myös Ylen kulttuuritoimittaja Tuomas Karemo on sitä mieltä, että teos pitäisi päästää pannasta, vaikka kissantappokohtaus onkin häiritsevä ja järkyttävä. Teemu Mäki itse ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tai sanonut katuvansa tekemäänsä kissantappokohtausta.[12]
Kirjoja
Teemu Mäki ja muut: Teemu Mäki. (Väitöskirja) Helsinki: Like Kustannus, 2002. ISBN 951-578-943-5
Näkyvä pimeys. Esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta. Helsinki: Like Kustannus / Kuvataideakatemia, 2005. ISBN 952-471-417-5
Darkness Visible. Essays on Art, Philosophy and Politics. Helsinki: Kuvataideakatemia, 2007. ISBN 978-951-53-2975-2(englanniksi)
Mäki, Teemu: Miten olla mies tai nainen tai jotain muuta? Parvs Kustannus, 2021. ISBN 978-952-7226-67-4.[13]
Elokuvia
Riverbulls (kirje Vladimir Putinille). 2023. Dokumenttielokuva. 58 min. Käsikirjoitus & ohjaus: Teemu Mäki. Tuotanto: Isle Art Industries. Rahoitus: Alfred Kordelinin Säätiö & Seinäjoen Taidehalli.
Hulluus ja yhteiskunta / Madness & Civilization. 2014. 56 min. Draamadokumentti. Ohjaus: Teemu Mäki. Tilaaja: YLE. Perustuu Harri Virtasen kirjoittamaan ja Juha-Pekka Hotisen ohjaamaan kuunnelmaan.
Pitkien elokuvien lisäksi Mäen tuotantoon kuuluu nelisenkymmentä video- tai mediataideteosta.
Teatteri- ja oopperaohjauksia
Sulkapallo-ooppera. Kamariooppera, säveltäjä Max Savikangas, käsikirjoitus, visualisointi ja ohjaus Juha-Pekka Hotinen & Teemu Mäki, Kiasma-teatteri, Helsinki, 2005.
Harmoonia / Harmonia / Harmony. Teemu Mäen (ja Juha-Pekka Hotisen) kirjoittama näytelmä. Ohjaus Teemu Mäen, ensi-ilta Von Krahl Teatterissa, Tallinnassa, 29.1.2008.
All Matters – No Escape / Kaikki Vaikuttaa (2. version). Ohjaus: Teemu Mäki & Arja Tiili, Kulttuurikeskus Gloria, Malmitalo, Kanneltalo, STOA, Helsinki, 2011.
Helsinki by Skoda. Niina Hosiasluoma & Teemu Mäki & Pilvi Porkola,Todellisuuden tutkimuskeskuksen tuotanto, ensi-ilta 9.8.2011.
Woyzeckmaterial. Käsikirjoitus Teemu Mäki, ohjaus: Teemu Mäki & Arja Tiili, Viirus-teatteri. 2012.
Teoreema (Rakkausnäytelmä). Ohjaus: Niina Hosiasluoma & Teemu Mäki. Teatteri Takomo, Helsinki. Ensi-ilta 28.3.2014.
Transformations – Rewriting Masculinity / Otteita maskuliinisuuden sanakirjasta. Teemu Mäki & Transforces. Mad House Helsinki. Ensi-ilta 17.3.2016.
Sinusta tulee koivu / You'll Be a Tree. Käsikirjoitus ja ohjaus: Teemu Mäki. Ensi-ilta: STOA, Itäkeskus, Helsinki, 15.10.2017.
Jouluevankeliumi / The Gospel of Christmas. Käsikirjoitus & ohjaus Teemu Mäki. Kiasma-teatteri, Helsinki, ensi-ilta 7.12.2018.
Éliane. Tanssiesitys. Ohjaus: Teemu Mäki & Maija Nurmio. Ensi-ilta Vaba Lava Teatterissa Tallinnassa 14.1.2020. Suomen ensi-ilta Mad House Helsingissä 18.1.2020.
Autuus / Bliss. Kamariooppera. Sävellys: Antti Auvinen. Libretto: Harry Salmenniemi. Ohjaus: Teemu Mäki. Ensiesitys Musiikkitalossa Helsingissä 16.8.2015, uusintaensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa 2022.
Ihmisen jälkeen / Posthuman. Kamariooppera. Sävellys: Max Savikangas. Libretto ja ohjaus: Teemu Mäki. Ensi-ilta Tanssin Talossa Helsingissä 3.3.2023.
↑Mäki, Teemu: "Seksi ja työ – essee huoruudesta", teoksessa Minän ja maailman liha (toim. Inkeri Sava, Mika Hannula, Pirkko Anttila, Karolina Kiil), ISBN 978-952-5378-20-7. Akatiimi 2009.
