Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Uskottavaa tarinaa, mutta mistä?
TGV (train à grande vitesse, suomeksi suurnopeusjuna) on ranskalainensuurnopeusjuna, jonka ovat kehittäneet GEC-Alsthom (nykyään Alstom) ja SNCF, Ranskan valtiollinen rautatieyhtiö. Ensimmäinen TGV-reitti avattiin Pariisin ja Lyonin välille vuonna 1981.
Lyonin-yhteyden menestys johti verkon nopeaan laajentamiseen. Uusia suurnopeusratoja rakennettiin maan etelä-, länsi- ja koillisosiin. Naapurimaat kuten Belgia, Italia ja Espanja ovat hyötyneet TGV:stä ja alkaneet rakentaa siihen liittyviä suurnopeusratoja. TGV:stä kehitetty Thalys-juna kulkee Belgian kautta Saksaan ja Alankomaihin, ja ensimmäinen Eurostar-juna e300 yhdistää Ranskan ja Belgian Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Toursin kaltaisista kaupungeista on tullut osa Pariisin työmatkavyöhykettä.
TGV:t kulkevat nopeimmillaan 320 km/h, mikä on mahdollista junille rakennettujen erillisten, nopeiden ja suorien raiteiden (lignes à grande vitesse – LGV) sekä junien teknisten ominaisuuksien ansiosta. Näitä ovat muun muassa voimakkaat sähkömoottorit, alhainen akselipaino, lentokonemainen kevyt rakenne ja aerodynamiikka, sekä automatisoitu kulunvalvonta, jonka ansiosta kuljettajan ei tarvitse nähdä opastimia suurissa nopeuksissa. TGV:t valmistaa pääasiassa ranskalainen Alstom, yhteistyössä kanadalaisen Bombardierin kanssa. TGV:t ovat matkustajajunia lukuun ottamatta pientä sarjaa Pariisin ja Lyonin väliseen postiliikenteeseen käytettyjä junia. TGV:n pohjalta suunniteltuja junia on käytössä myös Etelä-Koreassa (KTX) ja Espanjassa (AVE S-100).
Matkustus TGV:llä on suureksi osaksi korvannut lentomatkustuksen TGV:n yhdistämien kaupunkien välillä lyhyempien matka-aikojen, helpompien turva- ja muiden muodollisuuksien ja rautatieasemien keskeisen sijainnin vuoksi.
3. huhtikuuta2007 modifioitu TGV POS -juna, koodinimeltään V150, teki uuden raiteilla tavanomaisesti kulkevien junien nopeusennätyksen. LGV Est -rataosuudella juna saavutti nopeuden 574,8 km/h. Kokeissa oli aiemmin ylitetty 550 km/h nopeus. Entinen ennätys 515,3 km/h oli vuodelta 1990.[1][2]
Historia
Ideaa TGV:stä ehdotettiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla, kun Japani oli aloittanut Shinkansenin rakentamisen vuonna 1959. Ranskan hallitus suosi voimakkaasti uusia teknologioita ja tutki ilmatyyny- ja maglev-junien, kuten Aérotrainin, rakentamista. Samanaikaisesti SNCF aloitti perinteisillä raiteilla kulkevien suurnopeusjunien kehittelyn.
Alun perin TGV:n, joka siihen aikaan oli lyhenne sanoista très grande vitesse (todella suuri nopeus) tai turbine grande vitesse (suurnopeusturbiini), ajateltiin käyttävän voimanlähteenään kaasuturbiinia. Turbiinit valittiin niiden pienen koon, painon ja voimantuoton hyvän suhteen sekä kestävyyden vuoksi. Ensimmäinen prototyyppi, TGV 001, oli ainoa tämäntyyppisellä moottorilla rakennettu TGV. Öljyn nopean hinnannousun jälkeen vuonna 1973 kaasuturbiineja alettiin pitää epäkäytännöllisinä ja uudeksi voimanlähteeksi valittiin sähkö.
TGV 001 ei prototyyppinä mennyt kuitenkaan hukkaan. TGV 001:llä pystyttiin testaamaan muun muassa suurnopeusjarruja, aerodynamiikkaa ja opastimia. Juna oli nivelletty, eli kahden vaunun välissä oli molemmille yhteinen teli, joka salli vaunujen liikkua vapaasti toisiinsa nähden. Prototyyppi saavutti 318 km/h:n nopeuden, joka on yhä ei-sähkökäyttöisten junien maailmanennätys. TGV 001:n sisä- ja ulkotilat suunnitteli brittiläinen muotoilija Jack Cooper, jonka työ muodosti pohjan tulevien TGV-mallien suunnittelulle.
TGV:n muuttaminen sähköiseksi vaati suuria muutoksia. Ensimmäinen täysin sähkövetoinen prototyyppi, lempinimeltään Zébulon, valmistui vuonna 1974. Testauksen aikana prototyyppi kulki lähes miljoona kilometriä. Vuonna 1976 Ranskan hallitus antoi täyden rahoituksen TGV-projektille, ja ensimmäisen suurnopeuslinjan LGV Sud-Estin rakentaminen alkoi. Linjalle annettiin lyhenne LN1, Ligne Nouvelle 1 (Uusi Linja 1).
Kun kahta esivalmisteista junaa oli testattu ja muuteltu huomattavasti, ensimmäinen lopullinen TGV toimitettiin liikenteeseen 25. huhtikuuta1980. TGV aloitti henkilöliikenteen Pariisin ja Lyonin välillä 27. syyskuuta1981. Alkuperäinen kohderyhmä olivat kahden kaupungin välillä matkustavat liikemiehet; liikennevälineenä TGV oli huomattavasti tavallisia junia, autoja tai lentokoneita nopeampi. Junista tuli kuitenkin pian suosittuja myös alkuperäisen asiakasryhmänsä ulkopuolella, ja yleisö näki ne nopeana ja tervetulleena liikennevälineenä kaupunkien välille.
Eurostar-junat, jotka yhdistävät Manner-Euroopan LontooseenKanaalitunnelin kautta, aloittivat liikennöintinsä vuonna 1994. Ensimmäinen vaihe Yhdistyneen kuningaskunnan puoleista suurnopeuslinjaa, Channel Tunnel Rail Linkiä, valmistui vuonna 2003. SNCF:n insinöörien avustuksella toteutettu projekti valmistui vuonna 2007. Matka Lontoosta Brysseliin kestää enää vain 2 tuntia ja Lontoosta Pariisiin 2 tuntia 15 minuuttia.
TGV ei ollut maailman ensimmäinen kaupallinen suurnopeusjuna: Shinkansen yhdisti Japanissa Tokion ja Osakan1. lokakuuta1964, lähes 17 vuotta ennen ensimmäistä TGV:tä. TGV:llä on kuitenkin hallussaan nopeusennätys perinteisille junille (Japanilla on ennätys maglev-junille). Vuonna 1990 TGV saavutti 515,3 km:n tuntinopeuden tavallista lyhyemmällä junalla (kaksi sähkömoottorivaunua ja kolme matkustajavaunua). Viime aikoina tyypillisen matkan keskinopeudeksi on mitattu 263,3 km/h.
Kesällä 1995 otettiin käyttöön kaksikerroksiset junarungot (TGV Duplex), joiden matkustajakapsiteetti on 512. 28. marraskuuta2003 TGV kuljetti miljardinnen matkustajansa liikenteen aloituksen jälkeen vuonna 1981. Luku jää toiseksi vain Shinkansenin vuonna 2000 saavuttamalle 5 miljardille matkustajalle. 2 miljardin rajan uskotaan menevän rikki vuonna 2010.
Vuonna 2017 tulivat käyttöön ensimmäiset TGV inOui -brändätyt junat. Koko TGV-brändin on tarkoitus muuttua premium-tason inOuiksi ja halvemman tason Ouigoksi. Vanhoja TGV-junia on päivitetty inOuiksi ja uusi kalusto tulee olemaan suoraan uudessa brändissä. Uudistusprojektin tarkoitus on pitää SNCF:n junat kilpailukykyisinä uusia kilpailevia juna- ja bussiyhtiöitä vastaan.[3]
TGV-junia varten rakennetut suurnopeusradat merkitty sinisellä ja TGV-junien käyttämät tavanomaiset radat mustalla värillä
