Suomalainen viittomakieli (usein pelkkä viittomakieli) on Suomessa yleisimmin käytetty viittomakieli. Äidinkielenään suomalaista viittomakieltä käyttäviä kuuroja on arviolta 4 000–5 000. Viittomakieltä käyttäviä kuulevia, kuten huonokuuloisia, kuurojen parissa työskenteleviä, viittomakielen tulkkeja, viittomakielisten omaisia, ystäviä, työtovereita ja kielen harrastajia on arviolta 6 000–9 000.[1] Myös kuurojen vanhempien kuulevien lasten eli CODA-lasten äidinkieli on usein viittomakieli. Muiden viittomakielten tavoin suomalainen viittomakieli on luonnollinen kieli, jolla on oma rakenne ja kielioppi, jotka eroavat ympäristön puhutusta kielestä eli suomesta. Suomalaisessa viittomakielessä on myös murteita ja slangisanoja.[2][3] Viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen Suomessa vuodesta 2008 alkaen, ja vuoden 2012 lopulla niin oli tehnyt vain harva, yhteensä 223 henkeä.[4]
Suomalaisen viittomakielen voidaan katsoa saaneen alkunsa 1800-luvun puolivälissä, kun Ruotsissa opiskellut suomalainen kuuro Carl Oscar Malm (1826–1863) perusti Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun Porvooseen vuonna 1846. Malmin käyttämä ruotsalainen viittomakieli levisi suomalaisten kuurojen käyttöön ja eriytyi omaksi kielekseen. Suomen ensimmäinen kuurojen yhdistys perustettiin Turussa vuonna 1886. Albert Tallroth oli perustamassa viittä eri kuurojen yhdistystä ja myös Kuurojen Liittoa.
1800-luvun lopulla Suomessakin alettiin kuurojen opetuksessa suosia oralismia eli puhemetodia, jonka myötä viittomakielen käyttö kiellettiin kouluissa jopa rangaistuksen uhalla. Oralismin mukaan kuurojen tuli oppia puhumaan ja hylätä viittomakieli.[5] Oralismin seurauksena suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli lähtivät erkaantumaan toisistaan[6]. Kiellosta huolimatta kuurojen koulujen oppilaat jatkoivat viittomista salaa asuntoloissa. Viittomakielen käyttö jatkui sittemmin kuurojen yhdistyksissä. Viittomakielestä tuli yhteisön sisäinen kieli, ja koulussa opittua puhekieltä käytettiin, kun oltiin tekemisissä kuulevien kanssa.
Yhteiskunta alkoi suhtautua 1970-luvun jälkeen kuuroihin ja viittomakieleen myönteisemmin. Viittomakielestä tuli kuntoutuksen ja opetuksen apuväline ja sitä alettiin opettaa kursseilla kuurojen lasten vanhemmille. Vuonna 1979 tulkkipalvelu tuli osaksi invalidihuoltolakia ja vuonna 1995 viittomakieli sai perustuslaillisen aseman. Vuonna 1991 viittomakielisen opetuksen mahdollisuus kirjattiin peruskoululakiin.[7] Nykyisessä Perusopetuslaissa sekä uusimmassa perusopetuksen järjestämistä säätelevässä eli vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellään, että "kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä". Ainakin viittomakieltä ensimmäisenä kielenä oppineille kuuroille opetus tulee antaa viittomakielellä. Opetussuunnitelman perusteissa esitetään Viittomakieli ja kirjallisuus -oppimäärän tavoitteet ja arviointiperusteet perusopetukseen. Erityisenä tavoitteena mainitaan suomalaisten viittomakielten elävänä säilymisen tukeminen. Viittomakielen tuki ja vahvistaminen mainitaan myös perusopetusta edeltävää esiopetusta säätelevässä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) sekä pienten lasten varhaiskasvatusta säätelevässä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018). Esiopetuksen osalta suunnitelmaperusteiden sanavalinnat ovat velvoittavampia.[8][9][10][11]Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2019) on huomioitu viittomakieliset[12], mutta viittomakieltä ei voi suorittaa ylioppilaskokeessa.
Viittomakieltä voi opiskella pääaineena Jyväskylän yliopistossa[13], joka tarjoaa myös viittomakielistä luokanopettajakoulutusta[14]. Lisäksi Turun yliopistossa on ollut mahdollista suorittaa viittomakielen ja kommunikaation perusopinnot.[15]
Hallituksen kehysriihen tiedotustilaisuutta tulkataan viittomakielellä 2020.
Yle TV1 -kanavalla lähetetään päivittäin Yle Uutiset viittomakielellä -uutislähetys[20]. Viikoittain lähetetään viittomakielinen keskusteluohjelma Mikaela & Thomas[21]. Yleisradio on tuottanut myös kaksi viittomakielistä matkailuohjelmaa, lähettää monia ohjelmia suomalaiselle viittomakielelle tulkattuna ja tuottaa viittomakielistä materiaalia suoraan Yle Areena -verkkopalveluun[22].
Suomalaisella viittomakielellä tehdään myös musiikkia. Suomen tunnetuin viittomakielinen muusikko on Signmark eli Marko Vuoriheimo. Suomessa on myös viittomakielinen kuoro. Varsinaisen viittomakielisen musiikin lisäksi sekä laulettu musiikki että soitinmusiikki voidaan tulkata viittomakielelle. Tulkkaus vaatii perehtymistä kunkin kappaleen taustaan ja syntyhistoriaan. Viittomakielisen musiikin osia ovat viittomat, ilmeet, ääniaaltojen aiheuttamat kehoaistimukset, valot ja värit. Kauneimmat Joululaulut -lauluvihkoon tuli ensimmäistä kertaa viittomakielinen sanoitus yhteen lauluun vuonna 2013. Laulu oli Jouluyö, juhlayö.[27][3][28][29]
↑Eeva Salmi, Mikko Laakso: ”Helsingin kokous”, Maahan lämpimään, Suomen viittomakielisten historia, s. 152. Kuurojen Liitto ry, 2005. ISBN 952-5396-30-4
.jpg)
