Sulioottikoira (kreik.Σκύλος των Σουλιωτών, Skýlos ton Souliotón tai Σκύλος του Σουλίου, Skýlos tou Soulíou; Canis suilluslähde?) on sukupuuttoon kuollut kreikkalainenkoirarotu. Se oli ja on yhä korkein koskaan elänyt rotu[1][2].
Sulioottikoira oli karskin, vaikuttavan ja kunnioitusta herättävän näköinen. Se oli valtavan kokoinen[1], äärimmäisen voimakas ja ketterä[2]. Sen suu oli täyteläinen, korvat tavallisesti typistetyt ja karvapeite laadultaan jäykkää ja epähienoa. Se saavutti peräti 121 cm:n säkäkorkeuden.[1] Se muistutti enemmän tanskandoggia kuin tyypillisiä vuoristokoiria.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Sulioottikoira tunnettiin hurjasta[1] ja aggressiivisesta[2] luonteestaan. Sitä käytettiin pääasiassa omaisuuden vartiointiin, ja sota-aikana myös armeijan etuvartion suojelemiseen.[1] Muihin tehtäviin lukeutuivat laumanvartiointi, villisian metsästys ja koiratappelut.[2]
Alkuperä
Muinainen sulioottiheimo jalosti rodun Luoteis-Kreikassa Párgan lähistöllä sijaitsevassa vuoristossa, ja se oli yksi alkuperäisistä ja varhaisimmista molossikoirista.[1][2] Se oli toisen poikkeuksellisen jättimäisen rodun, tanskandoggin kantarodun saksanvillisikakoiran, paikallismuunnos[1], ja se oli sukua paitsi kreikkalaisille, aasialaisille, albanialaisille ja jugoslavialaisille vuoristokoirille, näitä lyhyemmän ja jäykemmän karvapeitteensä vuoksi mahdollisesti myös ajokoirille ja muinaisille mastiffeille. Moni nykyinen eurooppalainen mastiffi polveutuu sulioottikoirasta.[2]
Saksan rykmentit käyttivät sulioottikoiria maskotteinaan ja "paraatikoirina", kun taas Itävallan armeija käytti niitä etuvartioasemillaan. Rotua käytettiin saksanvillisikakoiran jalostuksessa, tavoitteena kasvattaa jälkimmäisen säkäkorkeutta.[3]
Lähteet
↑ abcdefgMorris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivu 618.
↑Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 81. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
