Spandau on yksi Berliinin 12 hallintoalueesta (saks.Bezirk), joilla on oma, paikallisvaaleissa valittu hallintonsa ja rajoitettu itsemääräämisoikeus. Alue sijaitsee Havel- ja Spreejokien risteyskohdassa. Se on laajuudeltaan 91,91 km2, ja siellä asui 238 278 asukasta vuoden 2017 lopulla.
Berliiniläisten keskuudessa Spandau viittaa yleensä Spandaun kaupunginosaan, ei samannimiseen hallintoalueeseen.
Historia
Spandaun historia alkaa joko 600- tai 700-luvulta slaavilaisen heimon asetuttua alueelle ja rakennettua sinne linnoituksen. Saksalainen kuningas Henrik I valloitti linnoituksen vuonna 928, mutta se palasi slaavilaisten hallintaan myöhemmin 900-luvulla.
Vuonna 1156 kreivi Albrecht von Ballenstedt otti alueen hallintaansa. Vuodelta 1197 löytyy ensimmäinen maininta Spandausta dokumentista, jota on sittemmin kutsuttu nimellä Spandowe. Spandaulle annettiin kaupunkioikeudet vuonna 1232. Spandaun linnoituksen kunnostustyöt päättyivät vuosien 1559 ja 1594 välillä. Vuonna 1558 Gatowin kylä liittyi Spandaun kaupunkiin. Spandau antautui ruotsalaisille vuonna 1634.
Vuonna 1806 ranskalaiset joukot Napoleonin johdolla ottivat kaupungin hallintaansa vuoteen 1807. Vuonna 1812 Napoleon palasi ja 1813 Preussin ja Venäjän joukot aloittivat Spandaun linnoituksen piirityksen.
Vuonna 1920 Spandau (jonka nimi oli vaihdettu Spandowiksi 1878) liitettiin osaksi Berliiniä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Spandaussa oli useita metallinsulattamoja ja ruutitehtaita sotatarvikkeiden valmistukseen.