Peggy Guggenheimin kokoelmat Venetsiassa kuuluu säätiön museoihin.
Solomon R. Guggenheimin säätiö (engl.Solomon R. Guggenheim Foundation) on yhteisö, jonka perustivat vuonna 1937 Solomon R. Guggenheim ja taiteilija Hilla von Rebay. Sen tehtävänä on kerätä, säilyttää ja tulkita modernia- ja nykytaidetta sekä tutkia eri kulttuurien ideoita voimakkaiden kuratoriaalisten ja kasvatuksellisten ja yhteistyöaloitteiden kautta.[1]
Yhdysvaltain lain mukaan säätiö on voittoa tuottamaton organisaatio (engl.non-profit organization).[2] Se ei saa tuottaa voittoa, vaan saa rahoitusta julkisista varoista ja lahjoituksina.[3] Myöskään Suomessa säätiön tarkoituksena ei voi olla liiketoiminnan harjoittaminen, välittömän taloudellisen edun hankkiminen perustajalle, tai luottamus- tai toimihenkilöille.[4]
Suomalainen sijoittaja Carl Gustaf Ehrnrooth valittiin syyskuussa 2008 Solomon R. Guggenheimin säätiön hallitukseen.[5] Vuonna 2020 Taide-lehti uutisoi, että Carl Gustaf Ehrnrooth on jättänyt säätiön hallituksen.[6] Ehrnroothin vaimo, Maire Gullichsen Ehrnrooth, jatkaa edelleen Venetsian Peggy Guggenheim -museon neuvottelukunnan jäsenenä.[6]
Säätiön ensimmäinen museo oli non-objektiivisen taiteen museo, joka toimi vuokratiloissa Park Avenuella New Yorkissa. Lisäksi sillä on museo New Yorkissa, Venetsiassa ja Bilbaossa, ja Abu Dhabiin on ollut pitkään rakenteilla.[7]
Toteutumattomia museosuunnitelmia ja lopetettuja projekteja
Useita suunnitelmia on jäänyt toteutumatta, ja joitakin hankkeita on lopetettu muutaman vuoden kuluttua.
Vilnaan kaavailtu museo ei toteutunut rahoitusvaikeuksien takia, eikä suunnitelmaa jatketa.[8]
Berliinissä vanhassa pankkisalissa toiminut Deutsche Guggenheim suljettiin yllättäen syytä kertomatta.[9][10]
Eremitaašin ja Guggenheimin vuonna 2000 solmittu yhteistyösopimus Pietarin Eremitaašin yhteyteen perustettavasta museosta ei ole edennyt maiden välisten taidelainaongelmien vuoksi.[11]
Las Vegasiin 2001 avattu venäläis-amerikkalainen Hermitage ehti toimia seitsemän vuotta ennen lopetusta.[12]
Abu Dhabiin rakenteilla oleva museo on joutunut vaikeuksiin, sillä paikallinen rakennuttaja eli Abu Dhabin kaupunki on huolehtinut huonosti rakennustyöläisten oloista.[13]Human Rights Watch on kiinnittänyt huomiota rakennustyöntekijöiden huonoihin oloihin ja sopimuksiin, ja monet Lähi-idän taiteilijat ovatkin ilmoittaneet, etteivät anna sinne teoksiaan.[14][15][16]
Triumph-moottoripyörä The Art of the Motorcycle -näyttelyssä Las Vegasissa 2002.”The Amazons of the Avant-Garde” -näyttelyn avajaisissa vuonna 2000 New Yorkissa presidentti Vladimir Putin, YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja Eremitaašin johtaja Mihail Pjotrоvski.Las Vegasin jo lopetettu Guggenheim.
Helsingin kaupunki tilasi tammikuussa 2011 yhteistyöselvityksen Guggenheim Helsinki -museon pohjan tutkimiseksi.[17] Hanke kaatui Helsingin kaupunginhallituksen äänestyksessä 2. toukokuuta 2012 äänin 8–7.[18]
Säätiö julkaisi syyskuussa 2013 uuden ehdotuksen Helsingille.
Toiminnan arviointia
Vuosina 1988−2008 Guggenheimin säätiötä johtanutta Thomas Krensiä pidetään säätiön toiminnan kansainvälisen laajentumisen aikaansaajana.[19]
Guggenheim-museoiden näyttelyprofiili on tasoltaan korkea, ja museoissa esitetään arvostettuja taiteilijoita kaikkialta maailmasta. Viime vuosien taiteilijoista mainittakoon esimerkiksi italialainen Maurizio Cattelan, korealainen Lee Ufan ja venäläinen Wassily Kandinsky.
Korkeatasoisen taiteellisen laadun lisäksi vuonna 1997 avattu Guggenheim Bilbao on tuonut erinomaisen taloudellisen tuloksen. Bilbao-ilmiöksi kutsuttua ilmiötä taloudellista hyvinvointia tuovasta taidemuseosta on tutkittu perusteellisesti. Vuosina 1995–2010 on aiheesta julkaistu noin 80 erilaista tutkimusta.[20] Monet taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevat kaupungit ovat miettineet yhdessä Guggenheimin säätiön kanssa tehtyjen soveltuvuustutkimusten avulla, voisiko taidemuseo piristää niiden alueen taloutta Bilbaon tapaan.[21]
Ongelmaksi on nähty, että Bilbao-ilmiötä on vaikea toistaa muualla.[22] Myös Guggenheimin säätiön hankkeita on arvosteltu siitä, että tällaiset projektit näyttävät nousevan enemmänkin halusta käyttää taidetta taloudellisena moottorina kuin syvästi koettuna kulttuurisena välttämättömyytenä.[23] Amerikkalainen Lee Rosenbaum kertoo seuranneensa useita Guggenheimin kosintayrityksiä ja sanoo olevansa ällistynyt siitä, että Guggenheimin kosijat eivät ymmärrä, että Bilbao-ilmiö ei ole edennyt muualle. Hänen mielestään ihmiset menevät Baskimaahan enemmän Gehryn kuin Guggenheimin takia.[23]
Vuodesta 1958 alkaen säätiö myönsi muutaman kerran Guggenheim International Award -palkintoa, aluksi maalaustaiteesta, vuonna 1966 kuvanveistosta. Palkinto oli aikansa suurin taidepalkinto.[24][25]
