Snooker on yksi biljardin muodoista. Pelissä yritetään keppiä käyttäen lyödä valkoisella pallolla muita palloja (15 punaista ja kuusi muunväristä: keltainen, vihreä, ruskea, sininen, vaaleanpunainen ja musta) pöydän kulmissa ja pitkien sivujen keskellä oleviin pusseihin. Myös kymmenen ja kuuden punaisen pallon käyttö on mahdollista. Pisteitä pelissä jaetaan pussitetuista palloista, joista kullakin on oma pistearvo pallon väristä riippuen. Erän voittaa enemmän pisteitä kerännyt pelaaja. Snooker-ottelu koostuu ennalta sovitusta määrästä eriä.[1]
Suomessa snooker ei ole aiemmin ollut yhtä suosittua kuin muut biljardin muodot, mutta Eurosport-kanavan tehtyä peliä tunnetuksi se on vähitellen kasvattanut suosiotaan. Ammattilaisten turnauspelejä selostetaan Eurosportilla suomeksi, ja pääasiassa selostajina toimivat Aki Kauppinen ja Ville Pasanen. Lajin kasvua kuitenkin rajoittaa snooker-pöytien vähäinen määrä suomalaisilla biljardisaleilla.lähde?
Snooker eriytyi omaksi pelikseen biljardista 1800-luvun loppupuolella. Yleisimmän tarinan mukaan pelin kehittivät brittiläiset upseerit, jotka palvelivat Intiassa. Intiasta peli tuotiin emämaahan 1880-luvun loppupuolella. Tarkkaa ja varmaa tietoa ei ole, mutta yleisesti snookerin katsotaan syntyneen vuonna 1875 eversti Sir Neville Chamberlainin kehittelemänä. Lajin nimen sanotaan tulleen kadettikoulun ensimmäisen vuoden kokelaista, joita kutsuttiin snookereiksi. Lajin ensimmäiset viralliset säännöt kirjoitettiin Ootacamundissa vuonna 1882. Vaikka peli yleistyi Britteinsaarilla ja muualla maailmassa armeijan liikkuessa, biljardin tuolloinen kattojärjestö The Billiards Association hyväksyi lajin vasta vuonna 1900. Lajin ensimmäiset mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1916.lähde?
Ammattilaistuminen
Myöhemmin 1930-luvun aikana lajia teki maailmalla tunnetummaksi Joe Davis, joka muun muassa järjesti ensimmäiset ammattilaisten maailmanmestaruuskilpailut, jotka hän itse voitti 15 kertaa. Ensimmäinen maailmanmestaruusvuosi oli 1927 [2].
Moderni snooker
Nykyinen ranking-pistejärjestelmä otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1976, jolloin hallitseva maailmanmestari Ray Dracula Reardon oli sijoitettu ykköspelaajaksi [3]. Reardon oli 1970-luvun menestynein pelaaja ja voitti maailmanmestaruuden yhteensä kuusi kertaa. Tätä seuranneilla kahdella vuosikymmenellä hallitsi myös yksi pelaaja voittaen huomattavan suuren osan maailmanmestaruuksista ja muista turnauksista, koska 1980-luvulla englantilainenSteve Davis saavutti kuusi maailmanmestaruutta. Tämän lisäksi hän on urallaan saavuttanut 28 ammattilaisten pääkiertueen turnausvoittoa. 1990-luvulla Davisin jälkeen lajia dominoi selkeästi skotlantilainenStephen Hendry, joka voitti seitsemän kertaa maailmanmestaruuden sekä on urallaan voittanut yhteensä 35 kertaa pääkiertueen turnauksen. Hendry on toistaiseksi kaikkien aikojen menestynein pelaaja. 2000-luvulla nousi esiin kolme uudemman sukupolven lahjakasta haastajaa Ronnie O'Sullivan, John Higgins sekä Mark Williams, jotka voittivat tällä vuosikymmenellä yhteensä 7 kertaa maailmanmestaruuden [4][5]. Suomesta on vain yksi pelaaja, Robin Hull, päässyt pelaamaan ammattilaisten pääkiertueella.lähde?
Vuonna 2010 lajin kattojärjestön World Snooker Associationin johtoon nimettiin Barry Hearn, joka on aktiivisesti ottanut tehtäväkseen kehittää lajia yleisöystävällisempään suuntaan ja pyrkii laajentamaan snookerin suosiota maailmanlaajuisesti [6].
Snookeria pelataan suorakaiteen muotoisella, veralla päällystetyllä pöydällä, jonka sisämitat ovat 6 × 12 jalkaa (noin 1,83 m × 3,66 m). Pöydässä on kuusi pussia, yksi kussakin kulmassa ja kaksi pöydän pitkien sivujen keskellä. Pöydälle asetetaan 15 punaista palloa ja kuusi värillistä palloa kukin erikseen määrättyyn paikkaansa.lähde?
Punaisia palloja ja väripalloja pussitetaan vuorotellen (punainen pussitetaan ensimmäisenä), kunnes punaisia palloja ei ole enää jäljellä, jolloin väripallot pussitetaan arvojärjestyksessä pienimmästä suurimpaan. Pussitettuaan väripallon pelaajan tulee jälleen osua punaiseen palloon seuraavalla lyönnillään. Kun punaiset pallot ovat kaikki pussitettuna, pelaaja saa ensin pussittaa haluamansa väripallon ja sitten osuttava pöydän matala-arvoisimpaan palloon. Pelaajan lyöntivuoro päättyy kun hän ei pussita palloa tai tekee virheen. Pelaajan yhden lyöntivuoron aikana saamasta pistemäärästä käytetään nimitystä breikki (engl. break). Jos pelaaja pussittaa samalla lyöntivuorolla kaikki 15 punaista palloa, jokaisen punaisen jälkeen mustan pallon ja lopuksi kaikki väripallot, on kyseessä arvostettu 147 pisteen maksimibreikki. [7]
Ammattilaiskausi alkaa vuosittain syksyisin ja päättyy seuraavan vuoden keväällä maailmanmestaruusturnaukseen. Kausi koostuu ranking- ja kutsuturnauksista. Maailmanlistan 16 ensimmäisellä pelaajalla on automaattisesti osallistumisoikeus ranking-turnauksiin. Joissakin turnauksissa ensimmäiset 32 pelaajaa saavat paikat turnauksessa. Loput pelaajat turnauksiin valitaan karsintaturnauksen kautta. Ammattilaiskiertueen järjestämisestä vastaa World Snooker Association, jonka hallinnossa toimii muun muassa veteraanipelaaja Steve Davis.lähde?
Perinteisesti ammattilaiskauden on aloittanut World Open (pitkään nimellä Grand Prix)-turnaus. Viime vuosina aloitus on kuitenkin siirtynyt Kiinaan, jossa snooker on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla. Avausturnaus järjestetään Shanghaissa ja kulkee nimellä Shanghai Masters. Loppuvuodesta pelataan perinteinen syyskauden lopettava, kauden toiseksi arvostetuin turnaus UK Championship. Muita kauden aikana pelattavia ranking-turnauksia ovat viime vuosina olleet Welsh Open, China Open sekä kauden arvostetuin turnaus, maailmanmestaruusturnaus World Championship.lähde?
Kutsuturnauksista arvostetuin on The Masters-turnaus, jonka palkintosumma on toiseksi suurin heti maailmanmestaruusturnauksen jälkeen. Toinen kutsuturnaus, johon huippupelaajat osallistuivat pitkään vuosittain, oli ainutlaatuinen Pot Black Cup. Sille tyypillisiä ovat erittäin nopeat ottelut, koska ottelun voittoon tarvitaan vain yksi erä. Ammattilaiset ottavat osaa myös moniin ammattilaisten pääkiertueelle kuulumattomiin turnauksiin, kuten Premier League, jossa lyöntivuoroissa on aikaraja. WBPSA:n uusi puheenjohtaja Barry Hearn on myös kehitellyt uusia turnausmuotoja [8] ja pyrkii viemään lajia useampiin maihin [9].
Useiden turnauksien nimissä on myös sponsorin nimi mukana. Turnaukset pelataan pääsääntöisesti Cup-menetelmällä, joissa ottelun häviäjä putoaa turnauksesta, ja voittaja jatkaa turnauksessa. Poikkeuksena on vuodesta 2006 lähtien Grand Prix, jossa pelataan alkulohkot täyskierroskilpailuna. Tätä turnausmuotoa käytettiin myös kauden 2007/2008 kevätpuoliskolla pelatussa Malta Cup-turnauksessa, joka ei tällä kerralla ollut ranking-turnaus. [10]
Huippupelaaja ja nelinkertainen maailmanmestari John Higgins ja hänen managerinsa Pat Mooney ovat olleet järjestämässä uutta snookerin turnaussarjaa World Seriesiä, jonka turnaukset on tarkoitus pelata kesäaikaan. Sarjan ei ole tarkoitus kilpailla ammattilaisten pääkiertueen kanssa, vaan tarkoitus on viedä ammattilaisten tähdittämiä snooker-turnauksia alueille, joilla laji on suosittu, mutta joilla ei toistaiseksi pääkiertueella järjestetä tapahtumia. World Series järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2008 neljän turnauksen (Jersey, Berliini, Moskova, Varsova + finaalit Düsseldorfissa) sarjana, jota on tarkoitus tulevaisuudessa laajentaa. Turnaukseen valitaan pelaajat pääkiertueen 20 parhaan pelaajan joukosta ja villillä kortilla, ja mukaan on tarkoitus ottaa myös paikallisia pelaajia. [11]
World Seriesin otteluita näytettiin myös Eurosport-kanavalla. Vuonna 2009 sarja toteutettiin toisen kerran ja tällä kerralla finaali pelattiin Prahassa. Voittajaksi selviytyi vanha konkari Jimmy White[12].
Keväällä 2010 Higginsin, Mooneyn sekä World Seriesin maine koki kovan kolauksen, sillä näihin kohdistui vakavia syytöksiä sopupelien järjestämisestä. Mooney erotettiin lajin kattojärjestöstä välittömästi ja Higgins joutuu ainakin tutkimusten ajan olemaan sivussa kaikista snookerin ammattilaisten virallisista tapahtumista. [13]
Ammattilaisten snookerissa yli 100 pisteen lyöntisarjoista (engl. century, century break) kerätään tilastoa [14]. Tämän suuruinen lyöntisarja on harrastelijapelaajille melko harvinainen ja tällaisen suorittajaa voidaan pitää jo todella hyvänä pelaajana.lähde?
Suuret lyöntisarjat ja niiden merkitys ovat pelin muuttuessa hyökkäävämmäksi [15] korostuneet viime aikoina. Ammattilaispelaajat hyökkäävät entistä herkemmin pitkänkin välimatkan päässä oleviin vaikeammin pussitettavissa oleviin punaisiin palloihin pöydän toisesta päästä. Tämä näkyy myös siinä, että 147 pisteen maksimibreikkejä alkoi 1990-luvulla ilmaantua yhä useammin ja useammin, ja 2000-luvulla on ammattilaisten kilpailutasolla tehty yli puolet näistä lyöntisarjoista [16].
.svg){kind=small}
