Pelin juoni ei ole millään tavalla jatkoa edelliselle osalle, vaan se toimii itsenäisenä jatko-osana. Pelin päähahmo on James Sunderland, joka on saapunut Silent Hillin kaupunkiin saatuaan kirjeen kolme vuotta sitten sairauteen kuolleelta vaimoltaan Marylta, joka näyttäisi odottavan Jamesia kaupungissa.[1] Etsintöjen yhdessä hän törmää muihin ihmisiin, joilla on myös erityiset syynsä päätyä kaupunkiin, samalla kun James tulee todistaneeksi, kuinka Silent Hillin kauheudet ovat paljon henkilökohtaisempia kuin osaisi kuvitellakaan: Jamesia muun muassa jahtaa teurastajan näköinen Pyramid Head. Aiempaan peliin nähden Silent Hill 2 pitää sisällään psykologisemman ja symbolisemman aspektin, käsittelemällä todella arkoja aiheita ihmismielen pimeästä puolesta aina hyväksikäytöistä ihmishengen riistämisiin.[2]
Pelistä on myös julkaistu Director’s Cut -versio, joka sisältää muun muassa uuden lopetuksen ja uuden skenaarion. Uudessa skenaariossa pääsee pelaamaan päätarinan NPC-hahmolla Marialla.
GameSpot antoi pelille arvosanaksi 7,7/10 arvostelussaan.[3]Metacritic antoi pelin PlayStation 2 -versiolle arvosanaksi 8,9/10[4] ja Windows-versiolle 7,0/10.[5]
Suomessa Konsolipelaaja-lehti antoi Silent Hill 2:lle arvosanaksi 8/10 ja kutsui sitä ”säälimättömän provosoivaksi”. Pelin äänisuunnittelun kehuttiin olevan ”yli odotusten” ja graafikoita kehuttiin yksityiskohtaisiksi ja tunnelmallisiksi. Peliä sanottiin raa’aksi väkivaltaisuutensa takia, ja siinä oli ”niin karkeita kohtauksia, että niitä on vaikea sanoin kuvailla”. Pelin juonta kuvailtiin psykologisesti inhottavaksi, ”ja siinä käsitellään niin luotaantyöntäviä aiheita, että kukaan koko seikkailun setvinyt ei tunne tyytyväisyyttä pelin läpäisemisestä”.[6]
Peli on yleisesti kriitikoiden ja pelaajien ylistämä, ja se on usein valittu yhdeksi parhaimmista kauhupeleistä ja yleisesti maailman parhaimmista videopeleistä kautta aikain. Esimerkiksi Empire on sijoittanut sadan parhaimman pelin listauksessa Silent Hill 2:n sijalle 64.[7]
↑Silent Hill 2. Konsolipelaaja, joulukuu 2001, nro 12, s. 44-45. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1458-0454Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2022. (suomeksi)
