SNRI-lääkkeet nostavat serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksia veressä. Näiden hermoston välittäjäaineiden tiedetään vaikuttavan merkittävästi mielialaan. SNRI-lääkkeet muistuttavat paljon yleisemmin käytössä olevia SSRI-lääkkeitä, jotka vaikuttavat vain serotoniinin määrään.
Ihmisen serotoniini- (SERT) noradrenaliinivälittäjä (NET) ovat kalvoproteiineja, jotka vastaavat näiden takaisinotosta verenkierrossa. Säädetty monoaminiinien takaisinoton kaksoisestäminen voi mahdollisesti tarjota etuja muihin masennuslääkkeisin nähden hoitaen monia oireita. Serotoniinin ja noradrenaliinin sekä fosfodiesteraasin takaisinoton estäminen monikohdennettuna takaisinoton estämisellä mahdollisina vaikuttajina masennukseen.
SNRI-lääkkeet SSRI-lääkkeiden kanssa ja noradrenaliinin takaisinoton estäjänä (NRI):t ovat 2. sukupolven antidepressantteja. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana toisen polven masennuslääkkeet ovat asteittain korvanneet ensimmäisen polven masennuslääkkeitä, kuten trisykliset masennuslääkkeet (TCA) ja monoamiinioksidaasiestäjät (MAOI) ensisijaisena masennuksen hoitamisessa. Tämä johtuu suurimmalta osalta SSRI- ja SNRI- lääkkeiden paremmasta siedettävyydestä ja turvallisuudessa ensimmäisen polven lääkkeisiin verrattuna.[1]
Venlafaksiini (Efexor) – Ensimmäinen ja yleisimmin käytetty SNRI-lääke. Lääkkeen toi markkinoille Wyeth vuonna 1994. Venlafaksiinin takaisinottovaikutukset ovat määristä riippuvia. Alhaisilla annoksilla (<150 mg/vuorokausi) se vaikuttaa vain serotoniinin välitykseen, keskitasoisilla (>150 mg/vrk) se vaikuttaa sekä serotoniinin että noradrenaliinin välittymiseen ja korkeilla annoksilla (>300 mg/vrk) se vaikuttaa myös dopamiinin välitykseen.[2]
Desvenlafaksiini (Pristiq) – venlafaksiinin aktiivinen metaboliitti. Uskotaan vaikuttavan samankaltaisesti, joskin osa tuloksista viittaisi heikompaan vaikutukseen venlafaksiiniin ja duloksetiinin verrattuna. Lääkkeen toi markkinoille Wyeth toukokuussa 2008 Yhdysvalloissa ja se on kolmanneksi hyväksytty SNRI-lääke.
Duloksetiini (Cymbalta, Yentreve) – toi markkinoille Eli Lilly and Company ja on hyväksytty neuropaattisen kivun sekä masennuksen hoitoon. Duloksetiinin on havaittu voivan aiheuttaa alkoholia suuresti käyttävillä ja maksakirroosista kärsivillä tiettyjen maksaentsyymien määrän nousua, joka voi johtaa maksatulehdukseen tai muita maksasairauksia tietyillä potilailla. Maksavaurion riski on tämän hetkisen tiedon perusteella todennäköinen vain potilailla, joilla on valmiiksi riski toisin kuin toinen masennuslääke, nefatsodoni, joka itsessään voi, tosin harvoin, aiheuttaa maksan vajaatoiminnan terveilläkin potilailla.[3]
