Adamsin suku oli alkujaan EnglanninDevonshiresta ja siirtyi vuonna 1636 Massachusettsiin.[2] Samuel Adams oli presidentiksi kohonneen John Adamsin pikkuserkku. Hän valmistui Harvard Collegesta vuonna 1740 ja opiskeli muutaman vuoden lakitiedettä. Sen jälkeen hän oli mukana useissa kannattamattomissa liiketoimissa ja toimi myöhemmin veronkantajana Bostonissa, mutta joutui oikeuteen jätettyään veroja keräämättä ja hoidettuaan tilinpidon leväperäisestiselvennä. Adams aktivoitui poliittisesti 1760-luvulla, jolloin Britannia ryhtyi säätämään Pohjois-Amerikan siirtokuntia koskeneita epäsuosittuja verolakeja. Hänestä tuli keskeinen hahmo vuoden 1764 sokerilakia vastustaneiden piirissä, ja hän lietsoi Bostonissa mellakoita vuoden 1765 leimaverolakia vastaan. Adams ryhtyi ensimmäisten joukossa arvostelemaan periaatteellisista syistä verotusta ilman edustusoikeutta, ja hänestä tuli pian arvovaltaisin siirtokuntalaisten oikeuksien puolestapuhuja James Otisin jälkeen.[1]
Adams oli vuosina 1765–1774 Massachusettsin lainsäädäntöelimen (General Court) alemman kamarin jäsenenä.[1][2] Vuodesta 1769 hän oli brittien toimia vastustaneiden niin sanottujen Massachusettsin radikaalien johtaja. On epäselvää, missä vaiheessa hän ryhtyi kannattamaan ja tavoittelemaan siirtokunnille täyttä itsenäisyyttä, mutta hän lienee ollut joka tapauksessa ensimmäisiä itsenäisyyden kannattajia. Adams oli taitava propagandisti, joka mustamaalasi brittiläisiä viranomaisia lukemattomissa salanimillä julkaistuissa kirjoituksissa, ja hyvin lahjakas poliittinen organisaattori. Hän ei alkuun onnistunut lietsomaan massachusettsilaisia vastustamaan äärikeinoin vuonna 1767 säädettyjä Townshendin lakeina tunnettuja tullimaksuja. Brittijoukkojen miehitettyä Bostonin vuonna 1768 Adams sai niistä oivallisen maalitaulun lehdistöpropagandalleen. Hän johti myös bostonilaisten kunnankokousta, joka vaati brittijoukkojen poistamista kaupungista Bostonin verilöylyn jälkeen.[1]
Kun Britannian parlamentti vuonna 1770 kumosi Townshendin lait teeveroa lukuun ottamatta, Adamsin kannatus näytti vähenevän. Hän onnistui kuitenkin seuraavienkin kolmen hiljaisen vuoden aikana kehittämään radikaalien toimintaa. Hän perusti vuonna 1772 Bostonin kirjeenvaihtokomitean ja vaikutti vastaavien komiteoiden verkoston rakentamiseen halki siirtokuntien. Niistä tuli myöhemmin keskeinen osa vastarintaorganisaatiota. Parlamentin vuonna 1773 säätämä teelaki tarjosi Adamsille uuden tilaisuuden suoran toiminnan lietsomiseen. Hän oli yksi niin sanottujen Bostonin teekutsujen suunnittelijoista, vaikka ei itse osallistunutkaan kyseenalaiseen tempaukseen. Tämän jälkeen Adams johti massachusettsilaisten protesteja parlamentin rangaistuksena säätämiä niin sanottuja sietämättömiä lakeja vastaan. Ensimmäisessä mannermaakongresissa hän vaati siirtokuntien edustajilta tiukkaa vastarintaa Britannian toimia vastaan.[1]
Massachusettsin siirtokunnan kongressissa vuosina 1774–1775 Adams osallistui sotilaallisen vastarinnan valmisteluun. Kun brittijoukot Lexingtonin ja Concordin taisteluihin johtaneiden tapahtumien yhteydessä marssivat Bostonista Concordiin, Adams ja John Hancock olivat lähettyvillä. Marssin todellisena syynä on väitetty olleen näiden kahden kapinajohtajan vangitseminen. Ensisijaisesti britit menivät kuitenkin tuhoamaan siirtokuntalaisten asevarastoa Concordissa, eivätkä he yrittäneet vangita Adamsia tai Hancockia.[1]
Adams osallistui yhdessä pikkuserkkunsa John Adamsin kanssa myös toisen mannermaakongressin työskentelyyn, ja he olivat molemmat siellä vaikutusvaltaisia jäseniä. He olivat ensimmäisten joukossa vaatimassa täydellistä irtautumista emämaasta. Kumpikin allekirjoitti myös itsenäisyysjulistuksen. Myöhemmin Samuel Adams oli edustajana konventissa, joka valmisteli vuonna 1780 Massachusettsille uuden perustuslain, samoin kuin vuonna 1787 Massachusettsin perustuslakikonventissa, joka päätti Yhdysvaltain perustuslainratifioinnista osavaltiossa. Aluksi hän kuului perustuslakiesitystä vastustaneisiin antifederalisteihin, jotka pelkäsivät liittovaltion keskittävän liikaa valtaa keskushallitukselle. Hän kuitenkin muutti kantansa, kun perustuslakia luvattiin täydentää merkittävillä lisäyksillä, kuten Bill of Rights -kansalaisoikeusluettelolla.[1]
Samuel Adamsin nimeä on myöhemmin käytetty monissa kaupallisissa ja ei-kaupallisissa yhteyksissä. Boston Beer Company lanseerasi myöhemmin olutalan palkintoja voittaneen Samuel Adams Boston Lagerin vuonna 1985. Samuel Adams oli myös oluenpanija, joka peri taidon isältään.[3]. Adamsin nimeä kantavia hyväntekeväisyysjärjestöjä ovat Sam Adams Alliance ja Sam Adams Foundation.
Lähteet
↑ abcdefghSamuel Adams(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.1.2014.
