Salomonkatu

Salomonkatu idästä päin nähtynä tammikuussa 2014. Vasemmalla Lasipalatsin pohjoissiipi, jossa on Amos Rex, siitä edelleen Mauno Koiviston aukio ja kauempana Kampin keskus. Oikealla ent. Nikolajeffin/Hankkijan talo, kauempana Arkadia n:o 6, Hotelli Presidentti ja Graniittitalo. Keskellä katua vuonna 2011 istutettu uusi Lasipalatsin salava.
Salomonkadun kävelykatu­osuutta Fredrikin­kadulta itään­päin nähtynä. Oikealla Kampin keskus, vasemmalla Tennispalatsi ja Graniittitalo. Taustalla näkyvä keltainen rakennus on Mannerheimin­tien toisella puolella sijaitseva Postitalo.
Salomonkatu Fredrikinkadun risteyksestä länteen. Oikealla Autotalo, vasemmalla Kampin metroaseman lippuhalli­paviljonki, jonka edustalla linja-autojen pääte­­pysäkkejä. Taustalla Radisson Blu Royal Hotel -hotellin matalan osan takana näkyy Malmin­kadun varrella sijaitsevan Helsingin synagogan kupoli.
1950-luvulla valmistunut Autotalo Salomonkadun varrella

Salomonkatu (ruots. Salomonsgatan) on noin 600 metriä pitkä katu Helsingin Kampissa. Se johtaa Mannerheimin­tieltä Malmin­kadulle ja kulkee muun muassa Narinkkatorin pohjois­reunaa pitkin. Mannerheimin­tien ja Fredrikin­kadun välinen osa Salomon­katua on nykyisin kävelykatu.

Salomonkadun itäpää kulkee Paasikiven aukion (entisen Arkadianaukion) reunaa pitkin, ja aukiolla sijaitsee Harry Kivi­järven suunnittelema presidentti J. K. Paasi­kiven muistomerkki Itä ja Länsi. Salomon­kadun varressa sen etelä­reunassa on Narinkka­torin lisäksi myös kaksi pienempää katu­aukiota, Mauno Koiviston aukio sekä Tennis­palatsin aukio.

Salomonkadun länsiosan alla on joukko­liikenne­tunneli, jota pitkin Länsiväylää pitkin kulkevat lähi­liikenteen linja-autot kulkevat Kampin keskuksen yhteydessä olevaan terminaaliin. Tunnelin toisesta päästä johtaa ajo­ramppi Lapin­rinteelle, joka johtaa Salomon­kadun päästä Ruoho­lahden­kadulle.

Rakennukset

Rakennukset Salomonkadun varrella ovat pääasiassa liike­taloja, vain sen länsipäässä on myös asuin­rakennuksia. Liike­taloista vanhin on Paasi­kiven aukion reunalla sijaitseva, vuonna 1913 valmistunut punatiilinen Hankkijan talo, jossa Sergei Nikolajeff tuolloin avasi yhden Suomen ensimmäisistä auto­kaupoista. Vuodesta 1918 lähtien talo toimi Hankkijan pää­konttorina, kunnes Alkon eläkesäätiö osti sen vuonna 1973 ja sen alakerrassa avattiin Alkon suurin myymälä.[1] Välittömästi sen länsi­puolella sijaitsi aikoinaan Maan­viljelijäin Maito­keskuksen rakennus­ryhmä, joka purettiin vuonna 1973 ja paikalle valmistui vuonna 1977 Patentti- ja rekisterihallituksen modernistinen liike- ja toimisto­rakennus Inno­talo, nykyään nimeltään Arkadia n:o 6. Inno­talon ja Fredrikin­kadun välissä Salomon­kadun pohjois­sivustalla sijaitsevat lyhyiden sivukatujen toisistaan erottamina 1980-luvulla valmistuneet hotelli Presidentti ja Graniittitalo sekä 1930-luvulla rakennettu Tennispalatsi. Kadun etelä­puolella on Kampin keskus, johon liittyviä liike­tiloja on kadun allakin, sekä pitkään linja-autoaseman käytössä ollut entinen kasarmirakennus. Fredrikin­kadun länsi­puolella Salomon­kadun varressa ovat 1950-luvulla rakennettu Autotalo sekä Kampin metroaseman paviljonki, jonka edessä on taksiasema. Viimeisenä rakennuksena Salomonkadun eteläpuolella on Radisson Blu Royal Hotel -hotelli, pohjoispuolella Kampin palvelukeskus.

Historia

Nykyisen Salomonkadun itäpään paikkeilla sijaitsi 1800-luvulla puukujanne, joka johti Turun kasarmin ja Arkadia-teatterin välitse silloisen Läntisen Henrikinkadun (nykyisen Mannerheimintien eteläosa) päästä nykyisen Narinkkatorin ja Hotelli Presidentin paikkeilla sijainneelle sotaväen harjoituskentälle.[2]

Puu­rivistön muut puut kaatuivat ilmeisesti Helsingissä 28. elokuuta 1890 riehuneessa myrskyssä, mutta jäljelle jäi vuonna 1830 istutettu salava, joka myöhemmin tuli tunnetuksi "Lasipalatsin salavana",[3] ja sitä on usein sanottu Helsingin kuuluisimmaksi puuksi.[4] Puu jäi myöhemmin keskelle Salomon­kadun ajo­rataa, mutta vuonna 1924 se rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä[4] ja ympäröitiin myöhemmin rautaisella aidalla. Se kaatui myrskyssä 29. joulukuuta 2003[4], Sitä ennen siitä oli kuitenkin otettu pistokkaita, ja sen yhdestä pistokkaasta otettu pistokas istutettiin kaatuneen salavan entiselle paikalle Paasikiven aukion reunaan.[5]

Salomonkatu sai nimensä vuonna 1906 Töölön asemakaavan vahvistamisen yhteydessä. Vuonna 1909 nimi muutettiin muotoon Salomoninkatu, mutta vuonna 1928 se palautettiin nykyiselleen.[6] Alkuperäisen asemakaavan mukaan Salomonkatu ulottui vain nykyiseltä Mannerheimin­tieltä Olavinkadulle,[7] mutta vuonna 1938 vahvistetun asemakaavan mukaan sitä jatkettiin Malmin­kadulle saakka.[8] Suunnitelmissa oli tuolloin muodostaa Salomonkatu osaksi kaupungin keskustasta Länsisatamaan johtavaa pääliikenneväylää.[9]

Kun kansalais­sodassa vuonna 1918 tuhoutuneen Turun kasarmin alueelle 1930-luvulla perustettiin Helsingin linja-autoasema, Salomonkadusta tuli pääasiassa joukko­liikenteen väylä, jonka keskiosa kulki linja-autojen laituri­alueen reunaa pitkin. Linja-autojen lähtö­laitureita oli aikoinaan Salomonkadun pohjois­puolellakin, nykyisen Hotelli Presidentin tontilla, ennen kuin hotelli rakennettiin. Salomon­kadun länsipään alla oleva joukko­liikenne­tunneli valmistui 1970-luvun lopulla. [10] Alun perin sen itäpäästä johti ramppi Salomonkadulle, Tennispalatsin edustalle, mutta Kampin keskuksen rakennus­töiden yhteydessä se muutettiin päättymään terminaaliin.

Kampin keskus valmistui vuonna 2005. Samassa yhteydessä Fredrikinkadun itäpuolella oleva osa Salomonkatua muutettiin kävely­kaduksi.[11]

Poikkikadut idästä länteen

Lähteet

  1. ↑ Arkadian talon sata värikästä vuotta Alko. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 2.1.2014.
  2. ↑ Kaija Nenonen, Kirsti Toppari: ”Helsingin kartta vuodelta 1974”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 355. 8. painos. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7
  3. ↑ Kristina Rive: ”Vanhan luonnonmuistomerkin eli piilipuun tarina”, Vanhan piilipuun alla, s. 10. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b c Kristina Rive: ”Vanhan luonnonmuistomerkin eli piilipuun tarina”, Piilipuun pitkät jäähyväiset, s. 13. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Lasipalatsin uusi salava istutetaan tänä keväänä 12.3.2011. Helsingin uutiset. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 2.1.2014.
  6. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 133. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  7. ↑ Plan till utvidgning af Helsingfors stad emot nordvest (Kartta Helsingin kaupungin luoteisesta laajennuksesta) Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu. Viitattu 2.1.2014.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Asemakaavan muutos koskeva kortteleita n:o 179, 215, 216 ja 217 sekä asemakaavamääräyksen vahvistaminen tonteille n:o 10 ja 11 Malminkadun varrella korttelissa N:o 154 sekä tontille N:o 36 korttelissa N:o 162 Helsingin kaupungin IV kaupunginosassa Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 2.1.2014.
  9. ↑ ”Kaupunginvaltuusto, asemakaavakysymykset”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1938, s. 80. Helsingin kaupungin tilastokeskus, 1940. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Virpi Kuukka-Ruotsalainen, Simo Airaksinen, Mikko Lehmuskoski, Maija Musto, Pentti Murole: ”4.6. Joukkoliikennekadut”, Jotu: Joukkoliikenteen nopeuttaminen keskeisenä kilpailutekijänä, s. 43. Liikenne- ja viestintäministeriö, 2007. ISBN 978-952-201-935-6 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Kristina Rive: ”Piilipuulla on uusi tulevaisuus”, Vanhan piilipuun alla, s. 30. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!