Salmonjoki on noin 680 kilometriä (425 mailia) pitkä joki YhdysvalloissaIdahon osavaltiossa. Joki tunnetaan myös nimillä The River of No Return ja Lewis River.[1] Se saa alkunsa osavaltion keskiosissa ja yhtyy Idahon ja Oregonin osavaltioiden rajalla virtaavaan Snakejokeen 10 kilometriä etelään Washingtonin osavaltion rajasta. Snake on edelleen Columbiajoen sivujoki.
Joen valuma-alue on noin 35 100 km2 ja keskimääräinen virtaama White Birdissä, viimeisellä mittausasemalla ennen Snakejokeen yhtymistä, on ollut 313 m3/s vuosina 1910–2005. Suurin mitattu virtaama White Birdin mittausasemalla on 3 680 m3/s (17. kesäkuuta 1974) ja pienin 28,3 m3/s (4. tammikuuta 1995).[3]
Joki kiemurtelee Keski-Idahon vuoristoalueilla kulkien ensin koilliseen lähelle Montanan rajaa ja sitten länteen laskeakseen Idahon ja Oregonin rajaa merkitsevään Snakeen. Joki saa vetensä Sawtooth-, Salmon River-, Clearwater- ja Bitterrootvuorien sulamisvesistä[4].
Salmonin jälkeen joki jatkaa kohti länttä, kunnes Lemhin ja Idahon piirikuntien rajalla siihen yhtyy joen keskinen haara (Mid Fork Salmon River), ja joki kääntyy luoteeseen. Virrattuaan luoteeseen noin 60 kilometriä joki kääntyy lounaaseen, ja noin 30 kilometrin jälkeen siihen yhtyy joen eteläinen haara (South Fork Salmon River). Tästä joki jatkaa länteen kohti Rigginsin kaupunkia, jossa siihen laskee Little Salmon -joki ja joki kääntyy kohti pohjoista.
Joki jatkaa pohjoiseen White Birdin ohi, minkä jälkeen se kääntyy ensin luoteeseen ja sitten etelälounaaseen ja laskee Snakejokeen. Matkallaan joki on laskeutunut alkulähteidensä 2 800 metristä 280 metriin merenpinnasta[2].
Geologia
Joki on uurtanut itselleen syvimmillään yli 1,6 kilometriä syvän ja leveimmillään yli 16 kilometriä leveän kanjonin kulkemaansa vuoristoon.[5][6] Salmonin ja Rigginsin välillä joki kulkee yhtäjaksoisesti noin 290 kilometriä yli 1,6 kilometriä syvässä kanjonissa.[4][7]
Joen uurtaman kanjonin seinämissä on näkyvissä gneissiä, liusketta ja kvartsiittia. Näistä gneissin iäksi Shoupin lähellä on määritetty 1,4–1,5 miljardia vuotta.[4][7]
Historia
Matkantekoa joen maastossa vuonna 1945.Snow Hole -kosken lasku 1945.
Ensimmäiset viitteet ihmisasutuksesta joen varrelta ovat 8 000–11 000 vuoden takaa. Aluetta asuttainelle Nez percé -intiaaneille joki oli pyhä sen tarjoaman runsaan lohisaaliin vuoksi.[7]
Ensimmäiset länsimaiset tutkimusmatkailijat saapuivat joelle elokuussa vuonna 1805, kun Lewisin ja Clarkin retkikunta saapui alueelle Lemhijokea seuraten nykyisen Salmonin kaupungin lähistöllä. Clark lähti edeltä arvioimaan Salmonin kelpoisuutta vesireitiksi,[8] ja elokuun 23. päivä 1805 hän kirjoitti päiväkirjaansa joen olevan kulkukelvoton kanooteille sen vuolaan virtauksen ja monien koskien vuoksi.[9] Clark myös nimesi joen toverinsa Lewisin mukaan 21. elokuuta 1805.[10]
Viitisenkymmentä vuotta Lewisin ja Clarkin jälkeen alueelta löytyi kultaa, minkä seurauksena joen valuma-alue tutkittiin perusteellisesti. Joki oli kuljettavissa alavirtaan, mutta nopea virtaus ja kosket tekivät ylävirtaan kulkemisen mahdottomaksi, mistä joki sai lisänimensä The River of No Return eli Joki ilman paluuta. Päästyään määränpäähänsä uudisasukkaiden tarvikeveneet purettiin ja niiden puutavara käytettiin hyödyksi.[7]
Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter veneilemässä joella perheensä kanssa 23. heinäkuuta 1978.Koskenlaskua Salmonjoella vuonna 1992.[12]
Joen alueella olevat luonnonsuojelu- ja virkistysalueet tarjoavat hyvät mahdollisuudet urheilukalastukseen, koskenlaskuun, veneilyyn ja retkeilyyn.
Alueella on myös useita Amerikan alkuperäiskansoihin ja valkoiseen uudisasutukseen liittyviä historiallisia kohteita.[4]
.jpg)
.jpg)
