SDTV eli vakiopiirtotelevisio (standardipiirto, englanniksi Standard-definition television), tarkoittaa television kuvan siirto- ja esitystekniikkaa, joka käyttää PAL-, NTSC- ja SECAM-tekniikan kuvatarkkuutta mutta ei pysty esittämään HDTV:tä eli teräväpiirtosignaalia. Käsite tarkoittaa digitaalisen television lähetyksiä, joiden kuvatarkkuus on sama kuin analogisissa TV-lähetyksissä.
Suomessa olevat maanpäälliset digitaaliset lähetykset käyttävät pääosin HDTV-tekniikkaa ja SD-tekniikka tulee jäämään pois vuosien 2024-2025 aikana.[1]Digita vastaa kuvan lähettämisestä maanpäällisesti DVB-T:nä. SD-tekniikassa kuvasignaali vastaanotetaan vastaanottajan digitaalisovittimessa ja muunnetaan PAL-standardin kuvaksi, joka siirretään yleensä scart-johdon kautta televisioon. Lähetyksen kuvasuhde on yleensä 4:3, mutta sama kuva voidaan myös TV:n näytöllä skaalata 16:9-kuvasuhteeseen, jos lähetys käyttää 16:9-kuvasuhdetta. Euroopassa digitaalinen SDTV käyttää DVB-standardia.
SDTV:n ominaisuuksia
Digi-SDTV:n kuvanlaatu saattaa olla DVD:n kuvanlaatua hieman heikompi. Kuvan pakkausmenetelmä on sama, mutta DVD:llä kuvan bittivirta voi olla 9,8 Mbit/s, kun taas SDTV-multipleksissä sen bittivirta on asetettu vaihtelevasti 2–6 Mbit/s. Kummatkin käyttävät MPEG-2-pakkausalgoritmia.lähde?
SDTV:n (vakiopiirron) ja HDTV:n (teräväpiirron) erona on se, että SDTV:n kuvan kuvatarkkuus on pienempi, ja siksi se vie vähemmän tilaa. Digitaalisen signaalin pakkauksen ansiosta lähetysasemat voivat lähettää useaa SDTV-ohjelmaa samanaikaisesti yhden HDTV-ohjelman sijaan. Tulevaisuudessa voidaan sisältöä mahdollisesti jakaa tietoverkkojen avulla; silloin ryhmälähetyksen avulla käyttäjille voidaan tarjota heidän haluamaansa sisältöä tilauksesta.lähde?
