Ségoun alue
Région de Ségou |
|---|
Ségoun alue Malin kartalla. |
Ségoun alueen piirit. |
| Valtio |
Mali |
| Hallinto |
|
| – hallinnollinen keskus |
Ségou |
| Pinta-ala |
62 504 km² |
| Väkiluku (2009) |
2 338 300 |
| Infobox OK |
Ségoun alue (ransk. Région de Ségou) on hallintoalue Malin keskiosassa. Sen pinta-ala on 62 504 neliökilometriä[1]. Asukkaita on 2 338 300 henkeä (vuonna 2009)[2].
Maantiede ja ilmasto
Ségoun alue rajoittuu pohjoisessa Mauritaniaan, koillisessa Timbuktun ja idässä Moptin alueisiin, kaakossa Burkina Fasoon, etelässä Sikasson ja lännessä Koulikoron alueisiin[3]. Alue on etupäässä tasankoa, joka muuttuu etelässä Mandingon ylängöksi ja pohjoisessa Saharan autiomaaksi. Tärkeimmät vesistöt ovat Niger ja sen sivujoki Bani. Nigerin tulvatasanko käsittää yli 5 300 neliökilometrin laajuisen alueen.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat kaoliini ja bauksiitti.[5]
Alueen eteläosa kuuluu Sudanin ja pohjoisosa Sahelin ilmastovyöhykkeisiin. Vuotuinen sademäärä on etelässä 550–750 ja pohjoisessa 150–350 millimetriä. Kasvillisuus vaihtelee etelän metsäsavannista pohjoisen pensasaroon.[4]
Hallinnollinen jako ja asutus
Alue käsittää seitsemän piiriä: Barouéli, Bla, Macina, Niono, San, Ségou ja Tominian. Niihin kuuluu 115 maalaiskuntaa ja kolme kaupunkikuntaa: Niono, San ja Ségou.[1] Kaupunkiväestön osuus on 8,6 %[6]. Kyliä on yhteensä 2 203[3].
Alueella asuu 16,1 % Malin väestöstä[7]. Asukastiheys on Bamakon ja Sikasson alueen jälkeen maan suurin, 36,3 henkeä neliökilometrillä[8]. Yli puolet väestöstä elää jokien läheisyydessä[9]. Asukkaat ovat bambaroita, miniankoja, boboja, soninkeja, bozoja, somonoja, fulbeja ja maureja[10]. Puhutuimmat kielet ovat bambara (74,5 %), bobo (7,9 %), minianka (5,5 %), fulani (4,5 %), dogon (1,6 %) ja samo (1,0 %)[11].
Historia
Alueen historiaan kuuluu Segun bambaravaltio, jonka Umar Tallin johtamat tukulorit valtasivat vuonna 1861. Ranskalaiset saapuivat alueelle vuonna 1890. Ségoun piiri perustettiin vuonna 1893 ja Ségoun alue vuonna 1960.[12]
Talous
Ségousta on maantieyhteydet Bamakoon, Sikassoon ja Moptiin. Alueen 13 899 kilometrin pituisesta tieverkosta vain 806 kilometriä on asfaltoitu. Nigerillä on laivaliikennettä kolme kuukautta kestävän korkean veden ajan.[13] Muuna aikana liikennöinti tapahtuu veneillä, ja ainoastaan Ségoussa ja Macinassa on satamalaiturit. Alueella on lanka- ja matkapuhelinverkot, mutta useissa maaseutupiireissä ei ole sähköä. Nigerjoella on Markalan säännöstelypato ja Office du Nigerin keinokastelukanavat ja Banijoella Talon säännöstelypato.[14]
Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely, karjanhoito ja kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, hirssi, durra, maissi ja fonio. Myytäväksi viljeltyjen puuvillan, maapähkinän ja sokeriruo’on merkitys on vähentynyt, mutta niitä ovat korvanneet soija, teehibiskus, seesami ja vihannekset.[15] Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, siat, hevoset, kamelit ja siipikarja.[16] Ségoun alue on Malin suurin karjan viejä ulkomaille. Kalastuksen ja varsinkin kalanviljelyn merkitys on lisääntynyt.[15] Ségouhun, Saniin, Pelenganaan ja Nionoon keskittynyt teollisuus jalostaa etupäässä maatalouden tuotteita. Lisäksi harjoitetaan käsityöammatteja ja kaupankäyntiä.[17]
Koulutus ja terveydenhuolto
Vuonna 2009 alueella kävi koulua 63,4 % alakouluikäisistä (tytöistä 59,1 %), mikä on hieman alle Malin keskiarvon[18]. Ségoussa toimii vuonna 2009 perustettu Malin ensimmäinen maaseutuyliopisto[19]. Terveyspalveluihin kuuluvat aluesairaala, kahdeksan piiripoliklinikkaa ja 163 kunnallista terveyskeskusta[20].
Matkailu
Alueen matkailunähtävyydet ovat keskittyneet Nigerjoen varrelle sekä etelään Falon ja Timissan väliselle seudulle[21]. Ségoussa järjestetään vuosittainen musiikkifestivaali Festival sur le Niger ja Markalassa somonokalastajien naamio- ja nukkefestivaali[22]. Alueella on 21 majoituslaitosta (vuonna 2009), jotka sijaitsevat etupäässä Ségoussa ja Sanissa[23].
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b Plan, s. 19.
- ↑ RGPH, s. 14.
- ↑ a b Synthèsis des 118 Plans Communaux de Securité Alimentaire de la Région de Ségou 2008-2012 aec.msu.edu. 2008. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 16.6.2012. (ranskaksi)
- ↑ a b Bienvenue, s. 3.
- ↑ Plan, s. 23.
- ↑ RGPH, s. 54.
- ↑ RGPH, s. 51.
- ↑ RGPH, s. 20.
- ↑ Bienvenue, s. 4.
- ↑ Carte Culturelle du Mali. Esquisse d’un Inventaire de Patrimoine Culturel National malikunnafoni.com. Arkistoitu 23.1.2021. Viitattu 16.6.2012. (ranskaksi)
- ↑ 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des resultats definitifs. Tome 1: Série démographique, s. 440 (pdf) instat-mali.org. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Bienvenue, s. 2.
- ↑ Profil econimique region de Ségou cr-segou.org. Viitattu 7.8.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ SRAT, s. 29–30.
- ↑ a b Plan, s. 22–23.
- ↑ SRAT, s. 10.
- ↑ Plan, s. 23–24.
- ↑ RGPH, s. 68.
- ↑ MaliActu.net: Université régionale de Ségou: La formation adaptée à l’offre d’emploi maliactu.net. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
- ↑ Monographie de la Région cr-segou.org. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
- ↑ Environnement économique cr-segou.org. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
- ↑ Office Malien du Tourisme et de l’Hôtellerie officetourismemali.com. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
- ↑ SRAT, s. 29.
Aiheesta muualla
