Rusokärpässieni (Amanita rubescens, aikaisemmin "punertava kärpässieni"[2]) on kärpässienten sukuun kuuluva sieni. Se on hyvin kypsennettynä syömäkelpoinen. Mikäli kypsennys jää puolinaiseksi, jää sieneen verisoluja tuhoavaa myrkkyä.[3]
Koko ja ulkonäkö
Rusokärpässieni muistuttaa ulkonäöltään muita kärpässieniä, joista osa on tappavan myrkyllisiä. Rusokärpässieniellä on harmaan- tai punaruskea kupera lakki, halkaisijaltaan jopa 15 cm. Sen päällä on paljon pieniä harmahtavia tai kermanvärisiä läikkiä, jotka ovat nuoren sienen suojuksen jätteitä. Sade voi kuitenkin joskus huuhtoa nämä pilkut pois.[4] Joskus lakin päällä on myös okrankeltaista limaa, jonka voi huuhtoa pois vedellä.
Sienen heltat ovat nuorena vaaleat, mutta vanhemmiten niihin ilmestyy punaisia pilkkuja. Jalka on valkoinen, joskin siinä on jäänteitä lakin väristä, ja se on jopa 15 cm korkea. Jalan kalvomainen rengas on reunoiltaan siisti ja selvästi uurteinen.[4] Itiöt ovat valkoisia, munanmuotoisia ja suunnilleen 5–8 µm:n kokoisia.
Samankaltaiset lajit
Rusokärpässieni voi joskus muistuttaa yleistä punakärpässientä (Amanita muscaria), mutta rusokärpässienen väri on yleensä haaleampi ja sieni on kooltaan pienempi. Myös erittäin myrkyllinen ja Suomessa harvinainen kavalakärpässieni (Amanita phalloides) on rusokärpässienen kaltainen. Molemmilla lajeilla on jalassaan pitkittäisuurteinen rengas, mutta kavalakärpässienen uurteet ovat hennommat. Kavalakärpässienen lakki ei myöskään koskaan ole punertava.[4] Erotukseksi myrkyllisestä pantterikärpässienestä (Amanita pantherina) paras tuntomerkki on puolestaan se, että rusokärpässienen malto muuttuu pinkiksi kosketuksesta tai ilmalle altistumisesta.
Kasvuaika ja -paikka
Rusokärpässieni on yleinen kautta Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosissa. Se kasvaa niin surkeilla mailla kuin lehti- ja havumetsissäkin.
Käyttö ravinnoksi
Rusokärpässieni on syötävä oikein keitettyinä tai paistettuna. Laji sisältää pienen määrän hemolyyttistä myrkkyä raakana, mutta se tuhoutuu kypsentäessä. Eräät asiantuntijat suosittelevat kuitenkin välttämään kaikkia kärpässienilajeja.[4][5] Rusokärpässienen maku on mieto, mutta sillä saattaa olla hienoinen kitkerä tai multamainen sivumaku. Sienen haju ei ole voimakas.[4]
Lähteet
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 120. (2. painos) WSOY, 1971.
- ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 95. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 87. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
- ↑ http://www.mushroomexpert.com/amanita.html#bravado
Aiheesta muualla
