Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) on maailman vaarallisin kärpässieni ja yksi myrkyllisimmistä sienistä. Se on syynä lähes 90 prosenttiin kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä.[2]
Ulkonäkö
Kavalakärpässienen noin 5–15 senttimetriä leveän lakin väri voi vaihdella oliivinvihreästä kellanharmaaseen, ruskeanvihertävään tai jopa aivan vihreään tai valkoiseen. Lakki on nuorena pallomainen tai munamainen, kasvaessaan se laajenee ensin kuperaksi, vanhemmiten laakeaksi. Aivan nuoren sienen lakkia peittää valkoinen suojus. Lakki on pinnalta säteittäisviiruinen, kuivana silkinkiiltoinen ja kosteana limainen. Lakin alapinnan heltat ovat irtotyviset ja kellanvalkoiset. Jalka on vihertävänvalkoinen, nöyhtäpintainen, pitkä ja hoikka. Jalassa on leveä, hauras rengas ja iso, säkkimäinen tuppi. Sienen malto on valkoista, mutta kellertää heikosti pintakelmun alla. Itiöpöly on valkoista. Tuoksu on tyypillisesti nuorena makean hunajainen, vanhempana pistävän vastenmielinen, ammoniakkia muistuttava.[3][4][5]
Kasvuaika ja -paikka
Kavalakärpässieni kasvaa yleisimmin ravinteikkaalla multamaalla tammi- ja pähkinälehdoissa sekä hakamailla loppukesällä ja alkusyksyllä.[3] Keski-Euroopan tammimetsistä löytyy joskus massaesiintymiä.[5]
Myrkyllisyys
Kavalakärpässieni sisältää amatoksiineja, erityisesti alfa-amanitiinia, jotka ovat myös valkokärpässienen sisältämiä solumyrkkyjä. Amatoksiinit vaikuttavat tuhoisasti erityisesti maksaan ja munuaisiin ja arviolta jo 50 gramman sienimäärän syöminen johtaa hoitamattomana kuolemaan. Myrkytysoireet, kuten pahoinvointi, oksentelu, maha- ja suolistovaivat sekä ripuli, ilmenevät 6–24 tunnin kuluessa sienen syömisestä ja maksavaurio syntyy parin-kolmen päivän kuluttua.[5] Ainoa, toistaiseksi kokeellinen mutta lupaava hoitomenetelmä on lääkäri S. Todd Mitchellin Dominikaanisessa sairaalassa Santa Cruzissa, Kaliforniassa johtaman tutkijaryhmän maarianohdakkeesta (Silybum marianum) valmistama lääke.[6] Lääkinnän aloittaminen 96 tunnin sisällä kavalakärpässienen syömisestä näyttää estävän maksavaurion ja siten mahdollistavan munuaisten poistavan myrkyn kehosta turvallisesti voimakkaan nesteytyksen avulla.[7] Keittäminen ei poista kavalakärpässienen myrkkyjä.
Kavalakärpässieni sisältää myös fallotoksiineihin kuuluvaa falloidiinia (C35H48N8O11S, CAS-numero 17466-45-4), joka vaikuttaa sitomalla ja stabiloimalla eläinsolujen aktiinifilamenttiverkostoja. Vasta-aineeksi tähän vaikutukseen voi nauttia suuria määriä raakaa lihaa, missä on runsaasti aktiinia.[8]
Kavalakärpässienen tekee erityisen vaaralliseksi sen ”ruokasienimäinen” ulkonäkö ja väri, ja erään arvion mukaan jopa 90 prosenttia maailman kuolemaan johtaneista sienimyrkytystapauksista on kavalakärpässienen aiheuttamia.[9] Keski-Euroopassa kavalakärpässientä on poimittu herkkusieninä, valmuskoina ja haperoina. Kavalakärpässienestä poiketen herkkusienillä ei ole tuppea ja niiden heltat tummuvat itiöiden kypsyttyä. Valmuskoilla ja haperoilla ei ole tuppea eikä rengasta, paitsi tietyillä valmuskalajeilla on rengas.[4]
Monien tunnettujen henkilöiden on sanottu kuolleen kavalakärpässienimyrkytykseen, joskus sekoitettuaan sienen keisarikärpässieneen. Näitä ovat keisari Claudius, paavi Klemens VII ja Pietari Suuren vanhemmat.[10]
Diagnostiikkaväriaine indosyaanivihreä on alustavissa hiiritutkimuksissa todettu olevan potentiaalinen vastalääke kavalakärpässienimyrkytyksiin.[11]
Kavalakärpässieni Suomessa
Kavalakärpässieni on Suomessa harvinainen. Sitä esiintyy vain lounaisrannikolla, muun muassa Halikossa,[12] Turun seudun tammilehdoissa, Ruissalossa, Saaristomeren kansallispuistossa ja hieman yleisempänä Ahvenanmaalla. Itäisimmät löydöt ovat Lohjalta.[5] Suomessa ei tunneta kavalakärpässienen aiheuttamia kuolemantapauksia sen pienen levinneisyysalueen ja harvinaisuuden takia.
Lähteet
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008.
- ↑ Kavalakärpässieni 11.10.2010. Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 12. maaliskuuta 2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kavalakärpässieni Pinkka - Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Arkistoitu 1.10.2016. Viitattu 27.9.2016.
- ↑ a b Kavalakärpässieni Evira. Arkistoitu 1.10.2016. Viitattu 27.9.2016.
- ↑ a b c d Kavalakärpässieni LuontoPortti.
- ↑ Amatoxin Mushroom Poisoning Clinical Trial researchgate.net.
- ↑ The Most Dangerous Mushroom slate.com.
- ↑ Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: Molecular Biology of the Cell, 4th edition, s. 927. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Amatoxin Toxicity Medscape. 2021. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
- ↑ John D. Halamka: Mushroom Poisoning Boston Mycological Club. Arkistoitu 21.4.2017. Viitattu 3.12.2017.
- ↑ Suck It, Death Cap: Scientists Find Potential Antidote to World's Deadliest Mushroom Gizmodo. 16.5.2023. Viitattu 16.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Salo, Pertti; Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 94. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
|
|---|
| Amanita phalloides | |
|---|
| Agaricus phalloides | |
|---|
