Ruotsin–Norjan Sota, joka tunnetaan myös nimillä Sota Norjaa vastaan (ruots.Fälttåget mot Norge), Sota Ruotsin kanssa (norj.Krigen med Sverige) ja Norjan itsenäisyyssota oli vuoden 1814 kesäkuussa Norjan ja Ruotsin välillä käyty sota. Sota päättyi Norjan tappioon, minkä jälkeen Norja liitettiin osaksi Ruotsi-Norjaa.
30 000 miestä 8 kenttätykkiä 7 prikiä 150 tykkivenettä
45 523 miestä 117 kenttätykkiä 5 frikaattia 24 pienempää alusta 60 tykkivenettä
Tappiot
Alle 500 kuollut ja haavoittunut.
Alle 500 kuollut ja haavoittunut.
Tappioiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa.
Tausta
Tammikuussa 1814 kirjoitetussa Kielin sopimuksessaTanska-Norjan kuninkaan Frederik VI:n täytyi luovuttaa Norja Ruotsille. Tämä johtui siitä, että Ranska, jonka liittolainen Tanska-Norja oli, kärsi tappion Napoleonin sodissa. Norja ei hyväksynyt sopimusta, ja 26. heinäkuuta Ruotsi hyökkäsi Norjaan.
Sota
Väkivaltaisuudet alkoivat 26. heinäkuuta Ruotsin laivaston hyökäyksellä Hvalerissa. Norjan armeija evakuoitiin, ja alukset onnistuivat pakenemaan, mutta ne eivät enää taistelleet sodassa. Ruotsin armeijan tärkein hyökkäys rajan yli tapahtui Haldenissa. Ruotsin armeija ohitti ja piiritti Fredrikstenin linnoituksen ja eteni pohjoiseen samalla, kun 6 000 sotilasta nousi maihin Kråkrøyssä Fredrikstadin lähellä.
Norjan armeija onnistui pysäyttämään Ruotsin hyökkäyksen Lierissä 2. elokuuta ja toisen kerran Matrandissa 5. elokuuta. 3. elokuuta kuningas Kristian VIII saapui rintamalle, ja hänet suostuteltiin vaihtamaan taktiikkaansa ja käyttämään Rakkestadiin sijoitetut joukot vastahyökkäykseen ruotsalaisia vastaan. Käsky vastahyökkäykseen annettiin 5. elokuuta, mutta peruutettiin muutaman tunnin jälkeen. Norjalaiset joukot perääntyivät Glomma-joen yli Langnesissa. Viimeinen suuri taistelu käytiin 9. elokuuta sillanpäässä Langnesissa, missä ruotsalaiset joukot ajettiin pois. Ruotsi pääsi kuitenkin voitolle Kjølbergin sillan taistelussa 14. elokuuta. Taistelun jälkeen Ruotsilla oli tyhjä tie Norjan pääkaupunkiin Kristianiaan.
Vaikka Norja oli voittanut Langnesissa, kummallekin osapuolelle oli selvää, että Norja tulisi häviämään. Norja suostui neuvottelemaan Ruotsin kanssa, koska sota oli vaikeuttanut sen raha-asioita. Kummatkin osapuolet olivat kiinnostuneita lopettamaan sodan pikaisesti.
Normaalille norjalaiselle sotilaalle sota näytti huonosti valmistellulta ja huonosti taistellulta. Norjan häviöstä syytettiin Kristian VIII:aa ja kenraali Frederik von Haxthausenia, joista jälkimmäistä syytettiin maanpetoksesta.
Lähteet
Angell, Henrik: Syv-aars-krigen for 17. mai 1807–1814, s. 219. Kristiania: Aschehoug, 1914.
Dyrvik, Ståle; Feldbæk, Ole: Aschehoughs Norgeshistorie – Mellom brødre – 1780–1830, s. 159. 7. Oslo: H. Aschehough & Co, 1996.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Swedish–Norwegian War (1814)
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!