Rosa ’Maxima’ tai Rosa ’Alba Maxima’ on Rosa Alba-ryhmään eli neidonruusuihin kuuluva ruusulajike,[1] jolle on tunnusomaista valkoiset, keskeltä kermanvalkoiset, kerratut, tuoksuvat kukat. Ruusua on kasvatettu Euroopassa jo 1400-luvulla. Ruusu oli aikoinaan hyvin suosittu ja vanhojen ruusujen tultua uudelleen muotiin se on edelleen hyvin kysytty. Suomessa se menestyy Keski-Suomen korkeudelle asti.[2][3][4]
Alkuperä
Rosa ’Alba Maxima’ on todennäköisesti syntynyt Rosa ’Alba Semi-Plenan’[5] mutaationa.[3] Se muistuttaa Alba ’Semi-Plenaa’, mutta kukat ovat kerratummat. Lisäksi se joskus taantuu ’Semi-Plenaksi’.[4]
Rosa ’Alba Semi-Plena’ on yksi länsimaiden vanhimmista ruusuista, ja se voidaan jäljittää vanhojen maalausten kuvista 1400-luvulle.[3] Sen alkuperää ei tunneta, kuten ei myöskään neidonruusujen ryhmän kantalajina pidetyn neidonruusun (Rosa alba)[6] alkuperää. Rosa alban on arveltu olevan vainioruusun (Rosa arvensis) ja gallianruusun (Rosa gallica) risteymä ja joskus koiranruusun (Rosa canina) ja gallianruusun (Rosa gallica) risteymä. Englannissa vuonna 2005 tehty Rosa alban alkuperää koskeva geneettinen ja vertaileva tutkimus (R. Maskew, A. L. Primavesi) osoitti, ettei lajin vanhempia voida selkeästi osoittaa vaan, että kyseessä olisi muinainen (ancient) useista eri lajien risteymistä kehittynyt ruusu.[7]
Rosa ’Alba Maximalla’ on useita englanninkielisiä nimiä, kuten White Rose of York, Jacobite rose ja Great Double White.[8] Sekä Rosa ’Alba Maximan’ että ’Alba Semi-Plenan’ on arveltu olleen Yorkin valkoinen ruusu, jonka yorkilaiset valitsivat tunnuksekseen ruusujen sodissa (1455–1485). Todennäköisempänä Yorkin ruusuna voidaan pitää Rosa ’Alba Semi-Plenaa’ sillä perusteella, että se avoimena muistuttaa Yorkin ruusun historiallista kuvaa.[3]
Kuvaus
Rosa 'Maxima'
Rosa ’Alba Maxima’ kasvaa Suomessa 1,5–2 metriä korkeaksi ja noin 1,5 metriä leveäksi pensaaksi. Tuettuna se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi ja sitä voidaan käyttää köynnösruusun tapaan. Ruusulla on vahvat oksat, jotka tosin taipuvat lukuisten kukkien painosta. Versoissa ja oksissa on vain vähän piikkejä. Ne ovat kuitenkin suurikokoisia. Lehdet ovat harmaanvihreät, sahalaitaiset ja suippokärkiset. Ruusu kukkii keskikesällä valkoisilla, keskeltä kermanvalkoisilla kukilla, toisen vuoden versoilla. Kukat ovat kerratut, halkaisijaltaan noin 5 cm ja sijaitsevat yksittäin. Heteet ovat kellanruskeat ja emi vihertävä. Nuput ovat punertavia. Vasta-auenneen kukan tuoksu on miellyttävä, pohjatuoksuna ruusun tuoksu ja vivahteena pihka.[9] Ruusu ei tee kiulukoita. Viihtyy aurinkoisella tai kevyesti varjoisalla kasvupaikalla. Lajike sietää myös köyhää maaperää. Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – III.[2][3][10][11]
