Roihuvuoren vesitorni Itä-Helsingissä rakennettiin vuosina 1976–1977. Vesitornista järjestettiin aikoinaan suunnittelukilpailu, ja sen voitti arkkitehtiSimo Lumme kilpailutyöllään Vesirousku.[2] Torni on sienityyppinen.
1970-luvulla vedenkulutus kasvoi Helsingissä neljä prosenttia vuodessa ja kulutuksen uskottiin kasvavan jatkossakin, joten kaupunki tarvitsi uuden vesitornin. Vesitorni päätettiin rakentaa Roihuvuoreen, ja sen avulla kaupungin laskettiin pärjäävän 1990-luvulle saakka. Vedenkulutus on kuitenkin Helsingissä vähentynyt 1980-luvulta saakka,[3] ja monia vesitorneja onkin voitu poistaa käytöstä. Helsingissä on enää neljä toiminnassa olevaa vesitornia, joista Roihuvuoren lisäksi käytössä ovat Myllypuron ja kaksi Ilmalan vesitornia.
Vesitornissa on rap-artisti/graafikko Heikki Kuulan suunnittelema taideteos nimeltä kuula. Taideteoksesta järjestettiin vuonna 2002 suunnittelukilpailu, jonka voittajatyö toteutettiin vuonna 2006 käytyään pitkän prosessin kaupungin päätöksenteossa.
Roihuvuoren vesitorni ilmakuvassa vuonna 2020Vetonostomenetelmä kuvattuna Roihuvuoren vesitornin osalta. A: nosto tunkilla, B: vetäminen hydraulisylinterin avulla. 1) hydraulisylinteri, 2) nostotanko, 3) rakennustelineet.
Vesitornin rakentaminen toteutettiin poikkeuksellisesti: säiliöosa valettiin maassa ja nostettiin hydraulisesti vartta pitkin ylös. Kartion nostoon käytettiin 33 erillistä hydraulista nostinta, joista jokaisen nostokyky oli 330 tonnia. Valettu vesisäiliö painoi 9 000 tonnia, ja sen nostamiseen kului yhteensä 60 tuntia. Sveitsiläinen yritys Losinger Ag käytti nostossa niin sanottua NSL-punosjännemenetelmää.[4] Samaa tekniikkaa on käytetty maailman vesitorneissa muutamia kertoja.lähde?
Toinen vesitornin erikoisuus on erillisen lämpöeristyksen puuttuminen.[1]
Tekniset tiedot
Vesitornin korkeus on 52 metriä ja halkaisija 66,7 metriä. Säiliön tilavuus on yhteensä 12 600 m³.[1]
Kuvagalleria
Tornin rakennustöitä vuonna 1979.
Yövalaistu vesitorni syksyllä 2004.
Heikki Kuulan suunnittelema taideteos vesitornin kyljessä.
