Roger Sessions (28. joulukuuta 1896 Brooklyn, New York – 16. maaliskuuta 1985 Princeton, New Jersey) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän valmistui Harvardin yliopistosta vuonna 1914 ja täydensi opintojaan Yalen yliopistossa, jossa häntä opetti Horatio Parker. Hän itse työskenteli vuoteen 1925 saakka Ernest Blochin avustajana tämän johtaessa Cleveland Institute of Musicia.[1]
Vuosina 1925–1933 Sessions asui Firenzessä, Roomassa ja Berliinissä. Hän saavutti menestystä teoksellaan Suite from the Black Maskers vuonna 1928. Tähän aikaan hän oli aiemman runsaan kromaattisen tyylinsä sijaan alkanut jo suosia uusklassista kieltä. Kotimaahansa palattuaan Sessions työskenteli Bostonin yliopistossa 1933–1935, Princetonin yliopistossa 1935–1945 ja uudestaan 1953–1965, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä 1945–1951 ja vuodesta 1967 Juilliard Schoolissa.[1]
Vuoden 1935 viulukonsertosta alkaen Sessionsin musiikki alkoi kehittyä kompleksisemmaksi, ja 1950-luvulla hän hyödynsi sarjallisia tekniikoita, tosin hyvin joustavasti. Vuonna 1974 hän sai Pulitzer-erikoismaininnan elinikäisistä saavutuksista, ja vuonna 1982 hän sai Pulitzerin Konsertosta orkesterille.[1] Hänen muuhun tuotantoonsa lukeutuu yhdeksän sinfoniaa.[2]
Sessionsin johdolla opiskelivat muiden muassa Milton Babbitt ja David Diamond.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
