Robert II oli kapetingien dynastian perustajan ja frankkien kuningas Hugo Capet'n ja Adélaïde d'Aquitainen (952–1004) ainoa poika ja dynastian toinen kuningas. Robertin isä kruunautti hänet valtakunnan ylhäisten suostumuksella jo elinaikanaan melko pian oman kruunaamisensa jälkeen, 25. joulukuuta vuonna 987 kuninkaaksi ja takasi näin vaalikuninkuuden vallitessa dynastisen jatkuvuuden.[1]
Robert sai ajankohtaan nähden hyvin perusteellisen koulutuksen. Hän opiskeli ns. Reimsin koulussa arkkipiispa-herttuan sihteerin ja isänsä hyvän ystävän Gerbert d'Aurillacin johdolla, josta tuli paavi Sylvester II.[1] Koulutuksensa kautta hän oli erittäin kiinnostunut muun muassa teologiasta, mistä johdettiin hänen lisänimensä ”Hurskas”. Robert oli oman aikansa intellektuelleja, mikä oli harvinaista kirkonmiesten piirin ulkopuolella. Häntä pidettiin myös aikansa parhaana säveltäjänä ja virsirunoilijana.[2] Jos Robertin arkielämä oli usein ristiriidassa hänen Hurskas-lisänimensä kanssa, niin sama ristiriita oli myös toisen lisänimen ”Pasifisti” kanssa, sillä Robert oli taitava ja tehokas sotilas.
Avioliitot ja jälkeläiset
Robert Hurskaan pitkästä, lähes neljä vuosikymmentä kestäneestä hallituskaudesta ovat tulleet tunnetuiksi hänen avioliittonsa. Robert II solmi kolme avioliittoa, joista ensimmäinen oli poliittinen järkiavioliitto isän tahdosta, toinen oli rakkausavioliitto, joka mitätöitiin, ja kolmas oli järkiavioliitto perillisten saamiseksi valtaistuimen tarpeisiin.
Huhtikuussa 989 hän avioitui Italian prinsessa Susannahin (Rozala), (n. 950/960–1003) kanssa, joka oli Italian kuningas Berengar II:n ja Willa di Toscanan tytär, Flanderin kreivi Arnulf II:n leski, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta ja lähes 30 vuotta puolisoaan vanhempi. Hugo-isän järjestämä avioliitto päättyi erillään asumiseen vain vuosi sen solmimisen jälkeen ja lopullisesti Robert hylkäsi Susannahin vuonna 996, koska tämä ei enää ikänsä vuoksi kyennyt saamaan jälkeläisiä.
Lokakuussa 996 hän avioitui pikkuserkkunsa, Burgundin prinsessa Berthan[1] (952–1035) kanssa, joka oli Burgundin kuningas Conrad I:n ja Ranskan prinsessa Mathilden tytär (Ludvig IV:n tytär), Blois'n kreivi Eudes (Odo) II:n leski. Berthalla oli viisi lasta edellisistä avioliitoistaan. Paavi Gregorius V ei halunnut avioliiton täytäntöönpanoa liian läheisen sukulaisuuden vuoksi ja julisti Robertin joko kirkonkiroukseen tai ekskommunikaatioon.[1] Pitkien neuvottelujen jälkeen uusi paavi Sylvester II mitätöi lapsettomaksi jääneen avioliiton.
Kolmannen kerran Robert avioitui vuonna 1001/1003 Constance d'Arles'n[1] (973–1034) kanssa, joka oli Provencen kreivi Guillaume I:n ja tämän toisen puolison Adélaïde d'Anjoun tytär. Hän teki miehensä elämän tuskaisaksi, mutta kuitenkin hänestä tuli Robertin lasten äiti. Vuonna 1010 Robert halusi erota hankalasta puolisostaan ja avioitua uudelleen Berthan kanssa, mutta paavi ei suostunut tähän järjestelyyn.
Robertille ja Constancelle syntyivät lapset:
Hedwig (Advisa), Auxerren kreivitär (n. 1003 – 1063 jälkeen), avioitui Neversin kreivi Renaud I:n kanssa
Hugues Magnus (Hugo Suuri), kuninkaaksi voideltu vanhin poika (1007 – 17. syyskuuta 1025), kuoli 18-vuotiaana, ei hallinnut itsenäisesti
Henrik I (4. toukokuuta 1008 – 4. elokuuta 1060), Ranskan kuningas
Adela de France, Contenancen kreivitär (n. 1009 – 8. tammikuuta 1079), avioitui 1) Normandian herttua Rikhard III:n kanssa ja 2) Flanderin kreivi Balduin V:n kanssa
Eudes (Odo) (1013– 15. toukokuuta 1056), saattoi olla henkisesti vammainen Saint-Martin-de-Toursin kanonin Béchinin pojan Pierren kronikan mukaan (päättyi vuonna 1138). Hän kuoli veljensä epäonnistuneen Normandian hyökkäyksen jälkeen.
Constance (1014–tuntematon), avioitui Manasses de Dammartin kanssa
Robertin perimä kuningaskunta ei ollut alueellisesti kovin suuri. Hän pyrki päättäväisesti laajentamaan kruunulle ja suoraan hallitsijalle kuuluvaa aluetta ottamalla kaikki ilman lääninherraa jääneet alueet kuninkaan haltuun.[1] Usein tämä kuitenkin oli sodan seurausta ja sen, että tapaoikeuden mukaan katsottiin, ettei nainen voinut periä feodaalivelvoitteista maata. Monet poikkeukset vahvistivat tämän säännön, varsinkin jos naisen kautta tulleen edun saajana oli hallitsija itse.
Robertin taistelu Burgundin herttuakunnasta muodostui pitkäksi. Vuonna 1003 hän aloitti hyökkäyksen herttuakunnan alistamiseksi hallintaansa, kun sen viimeinen hallitsija oli kuollut ilman perillistä vuonna 1002, mutta vasta vuonna 1015/[1]1016 hänet lopullisesti tunnustettiin myös Burgundin herttuaksi.[1] Vasta silloin hänelle oli tullut mahdolliseksi saada kirkon täysi tuki tavoitteilleen. Hyöty oli ohimenevää, sillä vuonna 1032 Henrik I antoi Burgundin veljelleen Robertille, ja sen jälkeen se pysyi vuosisatojen ajan kuninkaallisen valvonnan ulkopuolella.[1] Robert myös kohotti Dijonin herttuakunnan pääkaupungiksi.
Hurskas Robert sai hallitusaikanaan muutamia harvoja ystäviä, mutta paljon vihollisia. Jopa hänen omasta pojastaan Huguesista tuli tällainen. Robert voitelutti Huguesin kanssakuninkaakseen vuonna 1017, mutta tämä ei tyydyttänyt kunnianhimoista nuorta miestä, sillä tämä olisi halunnut omia läänityksiä. Hugues Magnus kapinoi äitinsä kuningatar Constancen tukemana isäänsä vastaan, ja kuoli äkisti vuonna 1025 kapinoidessaan ja taistellessaan isänsä vastaisessa taistelussa. Myös henkiin jääneet pojat Henrik ja Robert kääntyivät isäänsä vastaan, ja käynnissä oli sisällissota vallasta ja alueiden omistuksesta. Kuningas Robertin armeija kärsi tappion, ja hän itse vetäytyi Beaugency'n lähelle Pariisia. Robert kuoli keskellä poikiaan vastaan käymäänsä sotaa Melunissa 20. heinäkuuta 1031. Hänet on haudattu Saint-Denis'n basilikaan kolmannen puolisonsa kanssa.
Robertin hallitusaikana vuonna 1022 ilmenivät ensimmäiset vakavat harhaoppiset ajatukset katolisen kirkon sisällä. Vuonna 1024 tuomittiin ensimmäiset harhaoppiset roviolle Orléansissa. Papisto oli vastustanut tuomiota, mutta kuningas oli innolla sen kannalla, ja niin hän olikin puolisonsa kanssa katselemassa ensimmäistä harhaoppisuuden tähden syytetyn polttamista roviolla.
Clunyn luostarin suojelijana Robert ilmeisesti hallitsi vakaasti ja harkiten omilla maillaan.[1]
.svg)
