Ristiina (ruots.Kristina) on entinen Suomenkunta, joka sijaitsi Etelä-Savon maakunnassa. Ristiina liittyi osaksi Mikkeliä vuonna 2013. Kunnassa asui lakkautushetkellä 4 856 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 742,02 km2, josta 175,87 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 8,58 asukasta/km2.
1600-luvulla Ristiinassa toimineen Brahelinnan aluetta ja ympärysmuurin raunioitaMatkailukäyttöön 1970-luvun puolivälissä rakennettu Brahelinnan jäljitelmä Ristiinassa
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lista kirjoitettava auki, artikkeli muutenkin tosi luettelomainen. Lista lisäksi lähteetön.
Ristiina kuuluu Savon vanhimpiin asutusalueisiin, vaikkei se olekaan Savon vanhimpia pitäjiä. Kivikaudenaikaisia asuinpaikkoja on nimittäin löydetty muun muassa Hartikkalan kylästä ja kalliomaalauksia Astuvansalmesta ja Uittamonsalmesta. Useat maalaukset kertovat esihistoriallisen pyyntiväen asettumista paikkakunnalle.
1634 päättyi linnaläänien aika ja uusiksi hallintopiireiksi tulivat läänit, hallinnon keskuspaikoiksi lääninhallitukset ja niiden esimiehiksi taas maaherrat.
Vuodesta 1997 Ristiina kuului Itä-Suomen lääniin. Tämänkin läänin pääkaupunkina oli Mikkeli. Läänijaosta luovuttiin kokonaan vuoden 2010 alusta.
1600-luku
Vuonna 1608 alkoi Ristiinassa läänitysaika. Aluksi osa Ristiinan taloista kuului Menschik/Mentzer Baranoffin läänityksen alaisuuteen. Hänen kuoltuaan 1625 läänitys periytyi hänen pojalleen, majuri, myöhemmin eversti, maaneuvos Klaus Johan Baranoffille. Tämän hallussa läänitys oli Ristiinan perustamisen aikoina.
28.4.1626 myönnettiin Ristiinan alueelta uusi läänitys. Norrköpingin päätöksen ehdoilla Pellosniemen pitäjän Pellosniemen neljänneskunnan Taipaleen kymmeneskunnan läänin sai Berendt Taube von Maydel. Hän kuitenkin myi läänityksensä maanneuvos Hans Wrangelille. Hänenkään hallussaan läänitys ei ollut kauan.
Vuonna 1646 Wrangel kuninkaalta luvan saatua myi läänityksen Gerhard Löwelle. Kauppa vahvistettiin tammikuussa 1651. Hänellä läänitys oli Ristiinaa perustettaessa. 1640-luvulla läänitetty alue laajeni moninkertaiseksi Suomen kenraalikuvernöörin, Pietari Brahen saamien läänitysten ansiosta lähde?.
19.9.1640 Pietari Brahelle myönnettiin Suur-Savon kihlakunnasta Pellosniemen neljänneskunnasta 272 1/12 veromarkan suuruinen läänitys. Tämäkin läänitys annettiin Norrköpingin päätöksen ehdoilla, mutta sitä muutettiin niin, että jos Pietari kuolisi ilman miespuolista perillistä, läänitys periytyisi hänen veljenpojalleen.[3]
12.5.1645 Brahen Suur-Savossa oleva läänitys laajeni lähes kaksinkertaiseksi eli 479 3/8 veromarkan suuruiseksi. Tämän lisäksi läänitys käsitti nyt kyliin kuuluvat autiotilatkin lähde?. Kreivi Pietari Brahe otti Ristiinan savolaisläänityksensä hallintopaikaksi ja rakensi sinne Brahenlinnaksi kutsutun kartanon. Nykyään tästä rakennelmasta on jäljellä vain ympärysmuuri Linnanmäen harjanteella.
Ristiina kuului ennen Savilahteen, eli Mikkelin kirkkopitäjään, mutta Pietari Brahen päätöksellä se vuonna 1649 erotettiin itsenäiseksi Kristiinan seurakunnaksi ja nimettiin kreivin vaimon mukaan.[4] Kansa ei nimeä osannut lausua, ja sen suussa pitäjän nimi vääntyi savolaisittain Ristiinaksi.lähde? Vuodesta 1901 se on ollut kunnan ja seurakunnan virallinen nimi.
1700-luvulta 1900-luvulle
Läänityskauden päätyttyä Brahelinnasta tuli everstin virkatalo. Isovihan aikana Brahen aikainen rakennus kuitenkin rappeutui, ja sen tilalle rakennettiin uusi Brahelinna kirkonkylän keskustaan. Vuosina 1777–1779 siellä toimi Georg Magnus Sprengtportenin johtama Suomen ensimmäinen sotakoulu.[5] 1800-luvulla tila oli vuokralla. Myöhemmin rakennus toimi emäntäkouluna, ja nykyisin sen tiloissa on Ristiinan kansalaisopisto.
Kustaa III:n sodan aikaan Ristiinaan perustettiin laivastoasema. Kyyrön taistelu sekä Järvenpään ja Liiansaaren kylissä tapahtuneet vihollisuudet kuuluvat tuon ajan sotamuistoihin. Kustaan sodan ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia vallituksia on Ristiinan eteläosassa, valtakunnan itärajan tuntumassa.
1800-luvun lopulla alkoi Ristiinan teollistuminen, kun Löydön höyrysaha perustettiin. Kuomiokosken huopatossutehdas aloitti toimintansa hieman myöhemmin. 1900-luvun alussa Ristiinan eteläosaan oli jo muodostunut Honkataipaleen tukkiradan lisäksi tehdasyhdyskunta.
Pietari Brahe lahjoitti Ristiinalle sen ensimmäisen kirkon, joka rakennettiin ilmeisesti 1648–1649. Pietari lahjoitti kirkolle myös suuren osan sen esineistöstä, josta esimerkkinä mainittakoon alttaritaulu. Hän myös luovutti pappilan tammikuussa 1649 läänitysalueellaan Tukialan kylässä olevan Lauri Sutisen autiotilan kirkkoherran virkataloksilähde?. Nykyinen, Eskel Colleniuksen suunnittelema kirkko kuitenkin pystytettiin vanhan tilalle 1770-luvulla. Ristiinasta löytyy myös Himalansaaren kyläkirkko ja Parikanniemen riihikirkko.
Vuonna 1968 Astuvansalmen pohjoisrannalla pystysuorassa kalliossa havaittiin kivikaudelta peräisin olevat pohjoismaiden suurimmat kalliomaalaukset.
Ristiinan nykyhistorian merkittävimmät vaikuttajat ovat kunnanjohtajana 1970-luvulta vuoteen 2005 toiminut Helge Häkkinen ja Pelloksen tehtaiden perustaja vuorineuvos Aarne J. Aarnio.
1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Ristiinan perinneruoaksi valittiin veteen keitetty, herneistä ja ruisjauhosta, joskus myös ohrajauhosta valmistettu ”sakea rokka”.[6] Muiksi Ristiinan pitäjäruoiksi nimettiin lantturokka ja potaattilimppu.[7]
Liikenneyhteydet
Kouvolasta ja Lappeenrannasta Mikkeliin vievät valtatiet 13 ja 15 yhdistyvät Ristiinassa vain muutaman kilometrin päässä kuntakeskuksesta.
Ristiinan Pellosniemellä on syväsatama. Sitä käyttää lähinnä UPM:n Pelloksen vaneritehdas.
Savon radaltaMäntyharjun Mynttilästä on pistoraide Ristiinaan Pelloksen vaneritehtaille. Ensimmäinen juna radalla kulki 21. marraskuuta1979. Radalla ei koskaan ole ollut säännöllistä henkilöliikennettä.
Mikkelin, Ristiinan keskustan ja Pellosniemen välillä on linja-autoyhteys.[8]
Pellos
Ristiinan Pellosniemessä sijaitsevat UPM:nPelloksen vaneritehtaat. Tehtaat perusti 1960-luvun alussa Aarne J. Aarnio omistamansa Pellos Oy:n nimiin. Ensimmäisenä alueella otettiin käyttöön lastulevytehdas vuonna 1964. Muutaman vuoden päästä käyttöön otettiin myös vaneritehdas. Tehdasalueen läheisyyteen alettiin 1960-luvun alussa rakentaa myös asuinaluetta tehtaan työläisille.lähde?
Vuonna 1983 Pellos Oy myytiin Oy Wilh. Schauman Ab:lle, joka myöhemmin fuusioitui osaksi UPM-Kymmeneä. Tällä hetkellä Pelloksella toimii kolme tehdasyksikköä, joissa kaikissa tehdään havuvaneria raaka-aineena kuusi.lähde?
Pellosniemessä toimi aikaisemmin Koskenahon höyrysaha. Saha lopetti toimintansa vuonna 1939.
↑Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 122–123. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
Järn, Sari ym. (toim.): Kaskisavuista laajakaistaan : Heimari - Löytö - Puntala - Sattila - Vitsiälä. Vitsiälän kyläseura, 2011. ISBN 978-952-92-9355-1. (Fennican mukaan myös verkossa?)
