Reijo Lähteenmäki

Reijo Ilmo Aulis Lähteenmäki (s. 20. kesäkuuta 1941 Mouhijärvi) on suomalainen yritysjohtaja ja osuustoimintavaikuttaja, joka on saanut kauppaneuvoksen arvonimen.^[1]

Lähteenmäki syntyi maanviljelijä Veikko Vilho Lähteenmäen ja Greta Laitilan perheeseen ja avioitui 1960 ekonomi Pirkko Elina Pääjoen kanssa. Hän tuli ylioppilaaksi 1960 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta 1966. Lähteenmäki oli Jyväskylän työvoimapiirin työnvälitysharjoittelija 1964, Tampereen Työkeskussäätiön tuntiopettaja 1966 ja Tampereen yliopiston työvoimaopin vt. lehtori 1966.^[1]

Karjakunnan, vuodesta 1979 Keskuskunta OK-Liha, markkinointijohtajan assistentti Lähteenmäki oli 1967, Helsingin myymälöiden johtajan assistentti vuodesta 1968, johdon kehitysprojektien erityistehtävissä 1969, keskusleikkaamoiden päällikkö Helsingissä 1970–1971, vuotakaupan johtaja 1971–1985, liharyhmän apulaisjohtaja 1972, liharyhmän johtaja 1973–1975, lihalinjan johtaja 1976, Etelä-Suomen aluejohtaja 1977–1978, lihalinjan johtaja 1979, johtaja keskushallinnossa 1980, markkinointijohtaja 1981–1982 ja eteläisen tulosryhmän johtaja 1983–1985 sekä johtokunnan varajäsen 1975–1980 ja jäsen 1981–1985.^[1]

Lähteenmäki oli SOK:n päivittäistavaralinjan johtaja 1985–1989 ja hankintajohtaja 1990, Inex Partners -yhtiön toimitusjohtaja 1991–1994 ja hallituksen varapuheenjohtaja 1999–2001 ja puheenjohtaja vuodesta 2001 sekä Hankkija-Maatalous Oy:n toimitusjohtaja 1995–1998 ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1999. SOK:n kenttäryhmän johtaja ja hallituksen jäsen Lähteenmäki oli 1999–2003. Hänellä oli työuransa aikana lisäksi useita osuustoiminnallisia ja muita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai 2002.^[1][2]

Lähteet

1. Henttinen, Annastiina: Kauppaneuvos Reijo Lähteenmäki (1941–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.8.2023.
2. Reijo Lähteenmäestä kauppaneuvos. Maaseudun Tulevaisuus, 1.7.2002, nro 73, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.8.2023.