Reijo Veli Anttila (14. joulukuuta 1932 Haapavesi – 12. huhtikuuta 2021 Vantaa[1]) oli suomalainen merimies ja telakkatyöntekijä, joka toimi Suomen Merimies-Unionin puheenjohtajana 1976–1992.
Hän lähti merille 17-vuotiaana ja työskenteli kymmenisen vuotta sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa laivoissa. Tämän jälkeen hän asettui maihin ja työskenteli turkulaisella telakalla. Samoihin aikoihin hän liittyi sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi ja perehtyi ammattiyhdistystoimintaan. Vuosina 1961–1963 hän opiskeli Työväen Akatemiassa.
Palattuaan merimiehen ammattiin hän työskenteli ruotsinlaivalla ja toimi kahdeksan vuoden ajan miehistön luottamusmiehenä.
Hän osallistui 1964 ensimmäistä kertaa Merimies-Unionin edustajakokoukseen ja tuli valituksi hallituksen varajäseneksi. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu kertaakaan kokouksiin. Hän havaitsi, että merimiehiä ei ole lainkaan mukana päätöksenteossa, vaan edustajakokous koostui unionin toimihenkilöistä ja päätöksenteko oli tiukasti Niilo Wällärin määräysvallassa. Anttila otti asian puheeksi, jolloin Wälläri halusi hänet erotettavaksi luottamusmiehen tehtävistä. Merimies-Unionin johto joutui kuitenkin pian perääntymään työtoverien annettua vahvan tukensa Anttilalle.
Anttila valittiin Merimies-Unionin hallituksen vakinaiseksi jäseneksi 1968. Vuonna 1973 hänestä tuli unionin palkkasihteeri ja kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin unionin puheenjohtajaksi.
Merimies-Unionin organisaatio uudistettiin Anttilan puheenjohtajakaudella. Aikaisempi asiamiesverkosto korvattiin kahdellatoista ammattiosastolla. Myös merenkulkua koskeva lainsäädäntö yhdenmukaistettiin muun työlainsäädännön kanssa. Kauppalaivastossa siirryttiin kahden miehistön vuorotteluun, jolloin merimiehet saattoivat viettää vapaapäivänsä yhtäjaksoisesti.
Anttilan toiminta sai kiitosta vuoden 1992 edustajakokouksessa. Hän ei kuitenkaan saanut jatkaa puheenjohtajana, vaan tehtävään valittiin unionin sihteeri Per-Erik Nelin.
Lähteet
- ↑ Kuolinilmoitus Helsingin sanomissa 9.5.2021, s. C20
Aiheesta muualla
