Ranskan Keski-Afrikka[1][2][3] (myös Ranskan Ekvatoriaali-Afrikka,[2][4] ransk. Afrique équatoriale française) oli Ranskan siirtomaa-alue Keski-Afrikassa vuosina 1910–1958. Se käsitti nykyiset Gabonin, Keski-Afrikan tasavallan, Kongon tasavallan ja Tšadin.[5] Alue ulottui Kongojoelta Saharaan ja rajoittui luoteessa Ranskan Länsi-Afrikkaan.[6]
Historia
Ranska valloitti alueen 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Alkujaan koko aluetta nimitettiin Ranskan Kongoksi, mutta 15. tammikuuta 1910 se sai nimen Ranskan Keski-Afrikka. Se jakautui hallinnollisesti neljään alueeseen, jotka olivat Gabonin, Keski-Kongon (Moyen Congo, nykyinen Kongon tasavalta) ja Ubangi-Šari-Tšadin (Oubangui-Chari-Tchad) siirtomaat sekä Tšadin sotilasalue. Ubangi-Šari (nykyinen Keski-Afrikan tasavalta) ja Tšad erotettiin toisistaan vuonna 1920, ja jälkimmäinen sai siirtomaan statuksen.[7][8] Saksan Kameruniin vuonna 1911 liitetyt alueet palautettiin Ranskan Keski-Afrikan yhteyteen ensimmäisessä maailmansodassa.[9]
Kenraalikuvernöörin johtama Ranskan Keski-Afrikka oli aluksi erillisten siirtomaiden muodostama liittovaltio. Sen hallinnollinen keskus oli Brazzaville. Hallinto yhtenäistettiin vuonna 1934, minkä jälkeen entisiä siirtomaita kutsuttiin alueiksi (région) ja vuodesta 1937 lähtien territorioiksi (territoire).[10] Vuoden 1946 perustuslain mukaan ne saivat Ranskan merentakaisten alueiden statuksen vuonna 1947.[11] Toisen maailmansodan aikana alue oli vuoden 1940 elokuusta lähtien Vapaan Ranskan joukkojen hallinnassa. Ranskan neljännen tasavallan aikana (1946–1958) sillä oli edustajansa Ranskan parlamentissa. Siirtomailla oli myös omat aluekokouksensa, joiden edustajat valittiin vuoteen 1956 saakka erillisistä Ranskan kansalaisten ja afrikkalaisten kiintiöistä.[12]
Ranskan Keski-Afrikan pinta-ala oli 2 487 000 neliökilometriä, mutta vuonna 1946 siellä oli vain 4,1 miljoonaa asukasta. Heistä 8 300 oli eurooppalaisia.[6] Vielä 1910-luvun alussa väestö oli arvioitu kuudesta kymmeneksi miljoonaksi.[13] Alue oli yksi Ranskan taloudellisesti vähiten kehittyneistä siirtomaista. Sen vientituotteita olivat puutavara, puuvilla, kulta, timantit, palmuöljy ja kookospähkinät, kahvi, karja, vaha, kautsu, nahat ja norsunluu.[6]
Vuonna 1958 alueen valtiollisesta asemasta järjestettiin kansanäänestys, jonka tuloksena Ranskan Keski-Afrikka hajosi ja territoriot saivat autonomian osana Ranskan yhteisöä.[11] Maat itsenäistyivät vuoden 1960 aikana.[5]
Lähteet
Viitteet
- ↑ Maapallo: maantieteellinen tietokirja, osa V, s. 334. Helsinki: Otava, 1930.
- ↑ a b Uusi tietosanakirja, 16. osa, s. 730–731. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
- ↑ Spectrum tietokeskus, 16. osa, s. 92. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1983. ISBN 951-0-07255-9
- ↑ Tietosanakirja, seitsemäs osa, s. 1514. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Afrique-Équatoriale française (A-ÉF) Encyclopédie Larousse en ligne. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, vtoroje izdanije, tom 3, s. 553–555. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1950.
- ↑ Instruments de recherche en ligne: Afrique équatoriale française anom.archivesnationales.culture.gouv.fr. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ French Equatorial Africa & Cameroons, s. 238.
- ↑ French Equatorial Africa & Cameroons, s. 245–246, 249–250.
- ↑ French Equatorial Africa & Cameroons, s. 257–260.
- ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 520. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ Clark, John F. & Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Republic of the Congo, s. 31. Lanham: Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-4919-8
- ↑ Encyclopedia Britannica 1911 Studylight. Viitattu 3.6.2018.
Katso myös
Aiheesta muualla
