Tarantinon läpimurtoelokuva on Pulp Fiction (1994), josta hän sai ensimmäisen kahdesta parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnostaan. Tarantino on ohjannut yhdeksän elokuvaa, joskin Kill Bill julkaistiin pituutensa vuoksi kahtena erillisenä elokuvana. Hän on myös näytellyt useassa elokuvassa ja televisiosarjassa.
Quentin Jerome Tarantino syntyi 27. maaliskuuta 1963 KnoxvillessäTennesseessä. Äiti Connie nimesi hänet Quentiniksi ihailemansa Gunsmoke-lännensarjan sankarin, Burt Reynoldsin esittämän Quint Asperin mukaan, ja kertoi myöhemmin: ”Halusin pojalleni nimen, joka täyttäisi kokonaisen valkokankaan”. Connie (o.s. McHugh) oli sukutaustaltaan amerikanirlantilainen ja cherokee. Quentinin isä, amerikanitalialainen Tony Tarantino oli opiskellut teatterikoulussa ja työskenteli muusikkona. Connie oli 15-vuotias sairaanhoidon opiskelija, kun hän alkoi odottaa Quentinia. Tony Tarantino oli 21-vuotias. He erosivat kaksi vuotta Quentinin syntymän jälkeen.[2]
Äiti ja Quentin muuttivat Los Angelesin lähiseudulle. Quentin sai käydä äidin ja isäpuolensa Curtisin mukana paljon elokuvissa, vaikka perhe oli köyhä. Siihen aikaan pikkulapsetkin pääsivät katsomaan aikuisten elokuvia, joissa oli seksiä ja väkivaltaa. Quentin ahmi elokuvia ja televisio-ohjelmia ja yritti painaa mieleensä kaiken niihin liittyvän. Koulusta hän ei pitänyt ja menestyi siellä huonosti. Äiti erosi myös toisesta miehestään, ja kymmenvuotias Quentin asui väliaikaisesti isovanhempiensa luona Tennesseessä.[3]
Murrosikäisenä Tarantino ihaili erityisesti kungfu-elokuvia sekä blaxploitaatioelokuvia, sillä perhe asui mustien asuinalueella. Hänen kirjailijasuosikkinsa oli Elmore Leonard, jolta hän on sanonut oppineensa lähes kaikki kirjalliset taitonsa.[4]
Tarantino keskeytti koulun yhdeksännellä luokalla ja jäi ilman päättötodistusta. Hän sai 16-vuotiaana töitä pornoteatterin paikannäyttäjänä, vaikkei pitänytkään pornoelokuvista. Tarantino kävi kolme vuotta näyttelijäkursseilla tavoitteenaan päästä työskentelemään suurten elokuvaohjaajien kanssa. Hän katsoi 17 ja 21 ikävuotensa välillä vähintään 200 elokuvaa vuosittain ja sen lisäksi paljon televisiota. Hän kirjoitteli huvikseen elokuvakohtauksia, ja vähitellen häntä alkoi houkuttaa ajatus ryhtyä itsekin elokuvantekijäksi. Hän ihaili erityisesti ohjaaja Howard Hawksia tämän monipuolisuuden takia.[5]
Lopetettuaan työt pornoteatterissa Tarantino teki jonkin aikaa sekalaisia hanttihommia. Lopulta hän aloitti työt Manhattan Beachissä sijaitsevassa videovuokraamossa. Liikkeessä hän sai katsella elokuvia ilmaiseksi, ja hänen laajasta elokuvatuntemuksestaan oli asiakkaille paljon hyötyä. Tarantino työskenteli siellä viiden vuoden ajan.[6] Videovuokraamossa työskentelynsä ohessa Tarantino teki vuosina 1984–1987 viikonloppuisin lainakameralla mustavalkoista lyhytelokuvaansa My Best Friend’s Birthday. Elokuvan tekoon meni häneltä kolme ja puoli vuotta sekä 5 000 dollaria. Se jäi silti keskeneräiseksi ja Tarantinon mukaan osittain tuhoutui tulipalossa. Tarantino itse piti elokuvaansa huonona, mutta siinä oli jo nähtävillä myöhemmin Tarantinon tavaramerkeiksi nousseita elementtejä, kuten elämänmakuista dialogia.[7]
Tarantino pyrki saamaan televisiorooleja väittämällä esiintyneensä pienissä rooleissa arvostetuissa elokuvissa. Hän saikin muutaman sekunnin roolin Elvis Presley -imitaattorina sarjassa Tyttökullat. Hän oli kirjoittanut kaksi elokuvakäsikirjoitusta, True Romance ja Syntyneet tappajiksi, mutta ei saanut niitä moneen vuoteen myytyä tai kerättyä niiden filmaamiselle rahoitusta.[8]
Elokuvaura
1990-luku
Tarantino sai viimein Roger Avaryn kanssa tekemänsä True Romancen käsikirjoituksen myytyä aluksi 30 000 dollarilla, lopulta 50 000 dollarilla. Rahat hän sijoitti tulevaan elokuvaansa Reservoir Dogs. Tarantinolla oli tarkoitus kuvata elokuva 12 päivässä ja käyttää näyttelijöinä ystäviään ja työpaikkansa videovuokraamon väkeä.[9] Huippunäyttelijä Harvey Keitel tuli kuitenkin mukaan hankkeeseen luettuaan käsikirjoituksen, ja hänen vetovoimansa ansiosta elokuva sai rahoitusta ja budjetti kasvoi 1,5 miljoonaan dollariin. Keitel myös auttoi Tarantinoa valitsemaan näyttelijöitä elokuvaan ja näytteli siinä itsekin, kuten myös Tarantino.[10]
Reservoir Dogs sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 1992. Useimmat katsojat pitivät siitä, mutta jotkut arvostelijat kauhistelivat sen väkivaltaisuutta. Elokuva pääsikin teatterilevitykseen vasta kolme kuukautta myöhemmin. Se esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla, ja Tarantinosta tuli sen suuren suosion myötä maailmankuulu ohjaaja. Yhdysvaltain teattereissa elokuva tuotti vaatimattomasti kolme miljoonaa dollaria.[11]
Reservoir Dogsin menestyksen myötä Tarantinolle ehdotettiin myös käsikirjoituksensa True Romance ohjaamista, mutta Tarantino halusi mieluummin keskittyä seuraavaan hankkeeseensa Pulp Fictioniin. Tarantino ei osallistunutkaan juuri mitenkään Tony Scottin ohjaaman True Romancen (1993) tekemiseen. Hän oli kuitenkin näkyvästi mukana sen mainoskampanjassa ja oli tyytyväinen Tony Scottin työhön, vaikka elokuva ei menestynytkään lippuluukuilla.[12] Ennen Pulp Fictionia julkaistiin Tarantinon käsikirjoitukseen pohjautunut elokuva Syntyneet tappajiksi (1994). Ohjaaja Oliver Stone teki Tarantinon vanhaan käsikirjoitukseen kuitenkin paljon muutoksia, mikä johti riitoihin Tarantinon ja Stonen välillä.[13]
Tarantinon toinen elokuva Pulp Fiction (1994) sai 8,5 miljoonan dollarin budjetin.[14] Elokuva koostui kolmesta tarinasta, jotka loppua kohden kietoutuivat yhteen. Kohtaukset olivat epälineaarisessa järjestyksessä. Käsikirjoituksen Tarantino oli kirjoittanut yhdessä Roger Avaryn kanssa.[15] Tarantino pyrki ennen elokuvan julkaisua saamaan käsikirjoituksen kokonaan omiin nimiinsä, minkä seurauksena Tarantinon ja Avaryn pitkä ystävyys loppui.[16]Pulp Fiction tuotti maailmanlaajuisesti 214 miljoonaa dollaria.[17] Se voitti Kultaisen palmun vuoden 1994 Cannesin elokuvajuhlilla ja toi Tarantinolle parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. Elokuva nosti John Travoltan uran uuteen nousuun ja Samuel L. Jacksonin lopullisesti Hollywoodin tähtien joukkoon.lähde?
Vuonna 1995 Tarantino ohjasi yhden osion elokuvaan Neljä huonetta. Tarantinon episodi oli 21 minuutin mittainen ja perustui Roald Dahlin novelliin.[18] Tarantinon kolmas elokuvaohjaus oli Jackie Brown (1997). Elokuva perustuu Elmore Leonardin romaaniin Rommipunssi. Elokuvaan Tarantino otti paljon vaikutteita 1970-luvun blaxploitaatioelokuvista, ja pääosaa esittikin lajityypin veteraani Pam Grier.[19] Elokuva etenee perinteisen lineaarisesti, toisin kuin Tarantinon ensimmäiset kaksi elokuvaa, eikä siinä ole yhtä paljon väkivaltaakaan. Elokuva jakoi kriitikot siksi kahteen leiriin, eikä se ole menestynyt yhtä hyvin kuin Tarantinon useimmat muut elokuvat. Tarantino itse sanoi, ettei haluakaan tulla tunnetuksi vain yhdentyyppisistä elokuvista.[20] Ohjaaja Spike Lee arvosteli filmiä siitä, että siinä käytettiin liikaa sanaa nigger (’nekru’). Tarantino ja Lee ovat olleet huonoissa väleissä siitä lähtien.[21]
Tarantino alkoi Jackie Brownin jälkeen käsikirjoittaa Kill Billiä, jonka ajatuksen hän oli kehitellyt jo Pulp Fictionin teon aikaan yhdessä Uma Thurmanin kanssa. Elokuva kertoo kostotarinan, jossa sekoitetaan monia eri lajityyppejä: samurai-eepoksia, yakuza-elokuvia, hongkongilaisia taisteluelokuvia ja spagettiwesternejä. Tarantino kuvasi nyt ensi kertaa ulkomailla, muun muassa Japanissa, Hongkongissa ja Kiinassa, koska halusi aasialaisia vaikutteita. Hän esimerkiksi kuvasi taistelukohtaukset hongkongilaiseen tapaan aikajärjestyksessä.[22] Alun perin yli kolmetuntinen elokuva jaettiin kaksiosaiseksi: Kill Bill: Volume 1 (2003) ja Kill Bill: Volume 2 (2004).[23] Eepos ei saanut Oscar-ehdokkuuksia, mutta Tarantino valittiin vuonna 2004 Cannesissa tuomariston puheenjohtajaksi nuorimpana ohjaajana koko elokuvajuhlien historiassa.[24]
Tarantino oli ystävystynyt nuoren ohjaajan Robert Rodriguezin kanssa Toronton elokuvajuhlilla 1992. Sen jälkeen he työskentelivät useasti yhdessä.[25] Kaksikon ensimmäisiä yhteistöitä olivat Neljä huonetta (1995, molemmat kirjoittivat ja ohjasivat omat jaksonsa elokuvasta) ja Hämärästä aamunkoittoon (1996, Tarantino kirjoitti, Rodriguez ohjasi). Rodriguez sävelsi Tarantinon elokuvaan Kill Bill: Volume 2 musiikin nimellisellä dollarin palkkiolla, ja vastapalveluksena Tarantino ohjasi samalla palkalla yhden kohtauksen Rodriguezin Sin Cityyn (2005).[26] Elokuvaan Grindhouse miehet ohjasivat ja käsikirjoittavat oman osansa, Tarantino osan Grindhouse: Death Proof (2007). Yli kolmituntinen kokonaisuus ei menestynyt hyvin Yhdysvalloissa. Tarantino arveli syyksi elokuvien pituutta sekä sitä, ettei yleisö tuntenut grindhouse-kulttuuria niin hyvin kuin hän oli olettanut. Euroopassa elokuva esitettiin kahtena erillisenä puolitoistatuntisena elokuvana, mutta sen katsojaluvut jäivät sielläkin vaatimattomiksi. Tarantino on kutsunut Grindhousea vähäpätöisimmäksi elokuvakseen.[27]
Vuonna 2004 Tarantino palasi toiseen maailmansotaan sijoittuvan spagettiwesternmäisen Kunniattomat paskiaiset -aiheen pariin. Hän oli alkanut käsikirjoittaa tarinaa jo vuonna 1998, mutta se oli jäänyt sivuun Kill Billin ajaksi. Tarantino oli aluksi aikonut pysyttäytyä historiallisissa tosiasioissa, mutta tarinasta tuli toden ja fiktion sekoitus. Tarantino suunnitteli käsikirjoituksesta ensin minisarjaa televisioon, sillä hän pelkäsi ryhtyä ohjaamaan toista suurta elokuvaeeposta heti Kill Billin jälkeen. Kunniattomat paskiaiset (2009) kuvattiin Euroopassa, suuri osa näyttelijöistä oli saksalaisia, ja elokuvassa puhutaan useaa kieltä. Elokuva oli suurmenestys, ja Tarantino oli siitä ehdolla parhaan ohjauksen ja alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkintojen saajaksi.[28]
Django Unchained (2012) on Tarantinon kunnianosoitus spagettiwesternien ohjaaja Sergio Leonelle. Hän sijoitti elokuvansa Yhdysvaltain sisällissotaa edeltäneeseen aikaan ja otti siinä kantaa orjien riistoon.[29] Elokuva on kostotarina ja jälleen hyvin väkivaltainen. Se tuotti koko maailmassa yhteensä 425 miljoonaa dollaria, ja se on Tarantinon uran suurin myyntimenestys. Django Unchained toi Tarantinolle Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.[30] Tarantinon ohjaustyö The Hateful Eight (2015), jota hän sanoo kahdeksanneksi ohjaustyökseen, kertoo 1800-luvulle sijoittuvan tarinan kahdeksasta erilaisesta ihmisestä, jotka lumimyrsky on vanginnut postivaunuasemalle. Tarantino kuvasi elokuvan harvinaisella erikoisleveällä Ultra Panavision 70 -formaatilla.[31]
Tarantino on sanonut vuodesta 2012 lähtien aikovansa lopettaa elokuvien ohjaamisen kymmenennen elokuvansa jälkeen. Viimeisen elokuvansa jälkeen hän aikoo kirjoittaa romaaneja ja tehdä teatteria.[32]
Tarantinon yhdeksäs elokuva Once Upon a Time in Hollywood sai ensi-iltansa heinäkuussa 2019. Elokuva kertoo kahdesta televisionäyttelijästä Hollywoodissa sen kulta-ajan viimeisinä vuosina.[33] Elokuvassa käsitellään myös näyttelijä Sharon Taten murhaa. Tarantinon mukaan elokuva on tyylillisesti ja juoneltaan Tarantinon aiemmista elokuvista lähimpänä Pulp Fictionia.[34]
2020-luku
Tarantinon kymmenennen elokuvan The Movie Critic oli alkujaan tarkoitus kertoa kuvitteelliseen The Popstar Pages -pornolehteen kirjoittavasta elokuvakriitikosta. Tarina olisi pohjautunut 1970-luvulla kirjoittaneeseen oikeaan elokuvakriitikkoon.[35] Tarantinon uutisoitiin kuitenkin hylänneen projektin ja alkaneen suunnitella kokonaan toista elokuvaa.[36]
Muuta
Tarantino olisi halunnut ohjata Ian Flemingin romaanin Casino Royale. Hän yritti saada oikeudet teokseen ensimmäisen kerran jo 90-luvulla. Studio ei kuitenkaan innostunut silloin eikä myöhemminkään hänen ideastaan. Tarantinon Casino Royale olisi ollut mustavalkoinen, ja James Bondia olisi esittänyt hänen suosikkinsa Pierce Brosnan, joka puolestaan oli kiinnostunut Tarantinon versiosta.[37]
Jälkeenpäin, kun Casino Royale lopulta tehtiin elokuvaksi vuonna 2006, Tarantino on ilmaissut, että hän on syy sen olemassaololle. Casino Royale oltiin aikaisemmin todettu mahdottomaksi filmata, ja Tarantino kokee, että hänen julkisesti esiin tuomansa kiinnostus sai lopulta studion muuttamaan mieltään.[37]
Ominaispiirteitä
Aiheet ja rakenne
Tarantinon elokuvissa on joskus epälineaarinen rakenne, eli kohtauksia ei näytetä aikajärjestyksessä vaan sekajärjestyksessä ja takaumin. Hahmot käyvät usein pitkiä ja nokkelia vuoropuheluja aiheista, jotka eivät näytä liittyvän elokuvan juoneen mutta saattavat paljastaa asioita hahmojen luonteesta. Tarantinon elokuvissa on paljon veristä väkivaltaa, joka on usein tyyliteltyä ja epärealistista.[38]
Tarantinon elokuvien kerronnalliset ratkaisut, visuaalinen maailma ja ääniraita vilisevät viittauksia populaarikulttuuriin ja elokuvahistoriaan. Tarantino myös lainailee unohduksiin jääneistä elokuvan tyyleistä.[39] Etenkin ensimmäisten elokuviensa päärooleissa hän käytti 1970-luvulla suosionsa huipulla olleita näyttelijöitä, kuten John Travoltaa, Kurt Russellia, Pam Grieriä ja Robert Forsteria.[40]
Tuotesijoittelun välttämiseksi Tarantino on keksinyt useita kuvitteellisia tuotemerkkejä elokuviinsa: Red Apple Cigarettes, Big Kahuna Burger, Acuña Boys Tex-Mex Food, Tenku Brand Beer, K-Billy, G.O. Juice, Teriyaki Donut ja Jack Rabbit Slim’s.[43][44]
Tunnusmerkkejä
Tarantinon elokuvissa on visuaalisia tunnusmerkkejä, joita hän käyttää usein. Hänen hahmonsa käyttävät usein Tarantinon 1960- ja 1970-lukujen elokuvissa näkemiä vaatteita. Hänen jokaisessa elokuvassaan on ollut kohtaus, jossa matalalla oleva kamera on kuvannut ylöspäin. Kuvakulmalla Tarantino korostaa kuvattujen hahmojen tärkeyttä ja valtaa. Tämän kuvakulman muunnelma on Tarantinon usein kuvaama ”takakonttikohtaus”, jossa kamera kuvaa auton sisäpuolelta hahmoja, jotka avaavat auton takakontin.[40]
Musiikki
Tarantinon elokuvien ääniraidat ovat maineikkaita. Toisin kuin yleensä, ohjaaja ei käytä elokuvaa varten tehtyjä alkuperäissävellyksiä (poikkeuksena The Hateful Eight, johon Ennio Morricone sävelsi musiikin) tai valjasta teoksiaan tuoreiden hittien markkinointiin. Sen sijaan hän ammentaa runsaasti 1900-luvun jälkipuoliskon populaarimusiikista. Erityisasemassa on yhdysvaltalainen populaarimusiikki, tyylillisinä esimerkkeinä motown, soul, funk ja surf. Toisaalta Tarantino on hyödyntänyt elokuvissaan myös muun muassa japanilaista iskelmää ja spagettiwesterneistä tuttuja sävellyksiä. Tarantino-elokuvien soundtrackit sisältävät usein eilispäivän hittejä, jo unohdettujen artistien sävellyksiä ja uudempaakin marginaalimusiikkia. Tarantinon elokuvaan pääsy on mahdollistanut myös joidenkin artistien hetkellisen uran elpymisen, kuten vaikkapa Pulp Fictionista tutun ”Misirlou”-kappaleen esittäneen Dick Dalen tapauksessa kävi. Tarantinon taipumusta lainata menneestä ja viljellä viittauksia populaarimusiikin historiaan voi verrata Tarantinon tapaan lainata unohduksiin jääneistä elokuvan tyyleistä.[39]
Tarantino on usein kirjoittanut itselleen pienehkön roolin omiin elokuviinsa. Niiden lisäksi hän on näytellyt muiden ohjaamissa elokuvissa ja joissain televisiosarjojen jaksoissa.[45] Tarantino on kertonut haluavansa olla vakavasti otettava näyttelijä eikä vain ohjaaja, joka näyttelee huvikseen omissa elokuvissaan. Vuonna 1998 Tarantino vieraili Broadwaylla, jossa hän näytteli pääosaa näytelmässä Wait Until Dark. Teatterikriitikot lyttäsivät Tarantinon suorituksen.[46]
Elokuvakriitikkona
Tarantino on julkaissut kirjoittamaansa elokuvakritiikkiä omistamansa New Beverly Cineman nettisivuilla. Sittemmin hänet on myös hyväksytty Rotten Tomatoesin ”tomatometer-kriitikoksi”, eli hänen kritiikkiään löytyy kyseiseltä sivulta.[47][48][49]
Tarantinoon eniten vaikuttanut kriitikko on yhdysvaltalainen Pauline Kael. Etenkin Kaelin arvostelu Jean-Luc Godardin elokuvasta Laittomat oli Tarantinolle merkittävä. Tarantino kokee seuraavan lainauksen vahvasti vaikuttaneen hänen omaan estetiikkaansa nuorena elokuvantekijänä: ”Aivan kuin ranskalainen runoilija olisi ottanut tavallisen banaalin amerikkalaisen rikosromaanin ja kertoisi meille sen romantiikan ja kauneuden, jonka hän luki rivien välistä”.[50]
Kirjailijana
Tarantino teki vuonna 2020 kahden kirjan sopimuksen kustantaja HarperCollinsin kanssa. Tarantinon ensimmäinen kirja Once Upon a Time… in Hollywood on romaaniversio samannimisestä elokuvasta. Tarantinon toinen kirja on 1970-luvun elokuvia käsittelevä tietokirja Cinema Speculation.[51]
Tarantinon naisystäviä ovat olleet esimerkiksi näyttelijä Mira Sorvino ja ohjaaja Sofia Coppola.[53] Tarantino kihlautui israelilaisen laulajan Daniella Pickin kanssa vuonna 2017.[54] Pari avioitui vuonna 2018[55], ja helmikuussa vuonna 2020 heille syntyi poika.[56]
Tarantino ei nähnyt isäänsä vuosien 1965–1995 aikana ja on sen jälkeen torjunut tämän yhteydenotot.[2]
Tarantino asuu Los AngelesinHollywood Hillsissä talossa, jonka hän osti vuonna 1996.[57] Lapsensa syntymän jälkeen hän on viettänyt osan ajastaan Israelissa.[56]
Tarantino ohjasi yhden jakson television draamasarjaan Teho-osasto vuonna 1995. Hän ohjasi C.S.I.-sarjan viidennen tuotantokauden päätösjakson ”Grave Danger”, josta hän sai Emmy-palkintoehdokkuuden.[58]
Communist ideology developed by Joseph Stalin This article is about the political philosophy and state ideology. For countries governed by Marxist–Leninist parties, see Communist state. For the means of governing and related policies implemented by Joseph Stalin, see Stalinism. For Lenin's ideology in the form that existed in Lenin's own lifetime, see Leninism. Part of a series onMarxism–Leninism Concepts Administrative-command system Aggravation of class struggle under socialism Anti-imp...
Зображення було скопійовано з wikipedia:en. Оригінальний опис містив: Summary Обґрунтування добропорядного використання для статті «Rebirth of a Nation» [?] Опис Обкладинка {{{Type}}} «Rebirth of a Nation», виконавець Public Enemy. Вважається, що авторське право на обкладинку належить лейблу, Gue...
Overview of the culture of Northern Ireland This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Culture of Northern Ireland – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (February 2010) (Learn how and when to remove this template message) Part of a series on theCulture of Northern Ireland History People Language...
English actress (1878–1975) Ethel GriffiesGriffies in Jane Eyre (1943)BornEthel Woods(1878-04-26)26 April 1878Sheffield, West Riding of Yorkshire, EnglandDied9 September 1975(1975-09-09) (aged 97)London, EnglandOccupationActressYears active1881–1967Spouses Walter Beaumont (m. 1900; died 1910) Edward Cooper (m. 1917; died 1956) Ethel Griffies (born Ethel Woods; 26 April 1878 ...
British jet-powered delta wing strategic bomber Avro Vulcan Avro Vulcan XH558 over Farnborough, 2015 Role Strategic bomberType of aircraft National origin United Kingdom Manufacturer AvroHawker Siddeley Aviation First flight 30 August 1952 Introduction September 1956 Retired March 1984 (Royal Air Force) October 2015 (XH558) Status Retired Primary user Royal Air Force Produced 1956–1965 Number built 136 (including prototypes) Developed into Avro Atlantic (proposed) Vulcans in anti-flash...
Action off Noordhinder BankPart of the First World WarNorth Sea mapDate1 May 1915Locationoff Noordhinder Bank, the Netherlands, North Sea51°39′N 02°41′E / 51.650°N 2.683°E / 51.650; 2.683 (North Sea)Result British victoryBelligerents United Kingdom German EmpireCommanders and leaders Sir James Domville Hermann Schoemann †Strength 4 naval trawlers4 destroyers 2 torpedo boatsCasualties and losses 1 naval trawler sunk1 naval trawler ...
American journalist Lenore SkenazyAlma materYale UniversityColumbia UniversityOccupation(s)Writer and reality show hostKnown forFree-range parentingTelevisionWorld's Worst Mom Lenore Skenazy (/lɪˈnɔːr skəˈneɪzi/) is an American speaker, blogger, syndicated columnist, author, and reality show host, known for her activism in favor of free-range parenting. In 2008, she wrote a controversial column on her decision to let her then-9-year-old son take the New York City Subway home ...
Indian filmmaker Vijay Krishna AcharyaBornKanpur, Uttar Pradesh, IndiaAlma materKirori Mal CollegeOccupationFilm directorYears active2004–presentKnown forDhoom 3 Vijay Krishna Acharya is an Indian film director, screenwriter, dialogue writer known for his works in Hindi films and television shows. Career He began his career as a scriptwriter after his work on the film Dhoom franchise.[1] His directorial debut was the film Tashan which opened to negative reviews. Thoug...
American locksmith and inventor (1812-1891) Alfred Charles HobbsBorn(1812-10-07)October 7, 1812[1]Boston, MassachusettsDiedNovember 6, 1891[2] (aged 79 years)ParentJohn L. Hobbs Alfred Charles Hobbs (October 7, 1812 – November 6, 1891) was an American locksmith and inventor. He was born in Boston, Massachusetts,[3] in 1812; his father was a carpenter.[4] He married Charlotte F. Nye (1815-?) of Sandwich, Massachusetts, in 1835 and had four children: Charlo...
Se denominan bases neuronales del yo a los conceptos neurocientíficos utilizados para comprender y examinar la percepción que un ser humano tiene sobre su propio ser, la autocomprensión, la percepción del mundo, la autorregulación y la autoconciencia. Este término tiene gran relación con la psicología del yo, pero con bases distintas.[cita requerida] Técnicas experimentales Son aquellas técnicas que ayudan a entender los cambios fisiológicos que se dan durante la percepción h...
Railway station in Ebina, Kanagawa Prefecture, Japan This article relies excessively on references to primary sources. Please improve this article by adding secondary or tertiary sources. Find sources: Sagamino Station – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (August 2022) (Learn how and when to remove this template message) Sagamino Stationさがみ野Sagamino Station south exit, August 2007General informationLocationHigashi-Kashiwagaya 2-30-28, ...
The CastleUbicación The Castle Ubicación en Condado de San DiegoCoordenadas 33°00′49″N 116°57′17″O / 33.013611, -116.954722Dirección Oeste de RamonaUbicación Ramona CaliforniaCondado (s) San DiegoDatos generalesArquitecto Vawter, John T., Weave y Emmor BrookeEstilo arquitectónico Bungalow, Neocolonial español y MisiónAgregado al NRHP 01978-03-30 30 de marzo de 1978Administración PrivadaNúm. de referencia 78000749[1][editar datos en Wiki...
Organización Miss LíbanoTipo Concurso de bellezaFundación 1930Sede central Beirut, LíbanoPresidente Antoine MaksoudMiembro de Miss UniversoMiss MundoIdioma original Árabe[editar datos en Wikidata] Miss Líbano (en árabe: ملكة جمال لبنان, lit. 'Reina de belleza de Líbano') es un concurso de belleza nacional en Líbano. La actual Miss Líbano es Yasmina Zaytoun, quien fue coronada el 24 de julio de 2022. Historia Miss Líbano ha sido transmitido...
У этого человека испанская фамилия; здесь Кальдерон (значения) — фамилия отца, Аграндонья — фамилия матери. Кель Кальдерон Имя при рождении Ракель Кальдерон Аргандонья (исп. Raquel Calderón Argandoña) Дата рождения 14 января 1991(1991-01-14) (33 года) Место рождения Сантьяго, Чили Гра...
Former cabinet-level position in British government This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Secretary of State for India – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (January 2023) (Learn how and when to remove this template message) Secretary of State for IndiaRoyal Arms as used by His Majesty's Go...
У этого термина существуют и другие значения, см. Администрация президента. Администрация президента Россиисокращённо: АП Герб России Здание Администрации на Старой площади Общая информация Страна Российская Федерация Дата создания 19 июля 1991 года Руководство Подчинен...
.jpg)
