Pythia (m.kreik.Πυθία) oli Delfoin oraakkelin ennuspapittarien nimi antiikin Kreikassa. Samaa nimeä käytettiin kaikista papittarista henkilöstä riippumatta useita vuosisatoja. Laajimmassa vaiheessa oraakkelin ja Apollonin temppelin palveluksessa oli yhtä aikaa kolme Pythiaa. Pythia-papittaria (monikossa Pythiai) oli siis sekä samanaikaisesti että historian kuluessa lukuisia. Kyseessä oli siis eräänlainen virkanimi.[1][2]
Nimi Pythia oli peräisin Delfoin alkuperäisestä nimestä Pytho. Tämän nimen kreikkalaiset johtivat sanasta pythein (πύθειν, ”mädäntyä”), mikä viittasi Apollonin paikalla surmaaman Python-hirviön mätänevään ruumiiseen.
Alun perin tehtävään valittujen tuli olla nuoria, neitsyitä ja vailla fyysisiä vammoja. Myöhemmin käytäntö vaihtui, sillä Ekhekrates-nimisen thessalialaisen kerrotaan kerran ihastuneen yhteen neitoon niin paljon, että raiskasi tämän. Tämän jälkeen ennuspapittarina käytettiin 50 vuotta täyttäneitä naisia, jotka pukeutuivat neidoiksi muistona aiemmasta käytännöstä.[2][1] Viimeistään Aleksanteri Suuren vieraillessa oraakkelin luona 300-luvulla eaa. paikalla oli vanhempi Pythia.[3]
Plutarkhos kertoo, että Pythia-ehdokkaat testattiin pirskottamalla heidän päällensä kylmää vettä. Ne ehdokkaat, jotka saivat vilunväreitä, hylättiin.[3] Osa Pythioista oli tavallisia maalaistyttöjä, osa puolestaan varakkaista perheistä ja koulutettuja. Osa oli naimisissa ja osalla oli lapsia,[4] mutta oletettavasti tehtävään kuului perheen jättäminen, kun papitar omistautui Apollonin palvelukseen. Papittaret pysyivät koko ikänsä Apollonin palvelijattarina.[1] He saivat palkkaa, asunnon ja elatuksen, olivat vapaita verotuksesta ja saivat osallistua julkisiin tilaisuuksiin. On arveltu, että Delfoissa on saattanut olla eräänlainen Vestan neitsyitä muistuttava ammattikunta, jonka tehtävänä on ollut huolehtia temppelin hestia-tulesta, ja jonka joukosta Pythiat on valittu.[2]
Ennuspapittarilla oli myös oikeat nimet, jotka olivat yleisesti tiedossa. Kreikkalaisessa perinteessä ensimmäinen Pythia oli nimeltään Femonoe. Myöhemmissä kertomuksissa nimestä tuli jopa arkkityyppinen Pythian nimi.[4]Herodotos mainitsee Perialla-nimisen Pythian, joka poistettiin tehtävästään, koska oli ottanut lahjuksia,[5] sekä Aristonike-nimisen Pythian, joka ennusti ateenalaisille juuri ennen Salamiin meritaistelua.[6]Pausanias puolestaan mainitsee Ksenokleia-nimisen Pythian, joka kieltäytyi ennustamasta Herakleelle, koska tämä oli surmannut Ifitoksen.[7] Piirtokirjoituksissa mainitaan lisäksi Theoneike-niminen Pythia.[4]
Riippuen käytöstä, termillä ”Delfoin oraakkeli” voidaan viitata joko Pythiaan, laajemmin koko oraakkeli-instituution ennustuksia muotoilleine pappeineen, tai Apollon-jumalaan itseensä, jonka välikappaleena kukin Pythia toimi ennustukset lausuessaan.
Lähteet
↑ abcCastrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pythia”, Antiikin käsikirja, s. 475. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
↑ abcConnelly, Joan Breton: Portrait of a Priestess: Women and Ritual in Ancient Greece, s. 74–77. Princeton University Press, 2007. ISBN 0691127468Teoksen verkkoversio.
