Priene oli joonialaisten kreikkalaisten siirtokunta ja alun perin satamakaupunki, joka jäi kuitenkin ajan kuluessa sisämaahan. Se kuului Joonian kreikkalaisten siirtokuntien muodostamaan Joonian liittoon, joka koostui kahdestatoista kaupunkivaltiosta. Kaupunki perustettiin uudelleen noin vuonna 350–334 eaa., ja tässä yhteydessä myös sen paikkaa on voitu siirtää. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta, sillä arkaaisen ja klassisen kauden kaupungin paikkaa ei ole voitu vahvistaa. Kaupungin rauniot ovat uudelleenperustamisen jälkeiseltä ajalta, pääosin hellenistiseltä kaudelta.[1][2][6]
Maiandros-joen suun liettyminen ja rannikon siirtyminen Prienen, Miletoksen ja Myuksen seudulla arkaaiselta kaudelta hellenistiselle kaudelle, myöhäisantiikkiin ja nykyaikaan tultaessa.
Priene sijaitsi Jooniassa tai oikeammin vanhalla Kaarian alueella[7] lähellä rannikkoa ja Maiandros-joen (nyk. Büyük Menderes) suuta. Hellenistisen kauden Prienen kaupunkikeskus sijaitsi Mykale-vuoren (nyk. Samsun Dağı, Dilek Dağı) kaakkoisrinteessä. Sen läheltä virtasi pienempi Gaison- tai Gaisos-joki. Paikka sijaitsi alun perin rannikolla, mutta Maiandroksen suiston liettymisen seurauksena se jäi vuosisatojen kuluessa sisämaahan.[2][3][8]
Prienen akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi Mykale-vuoreen kytkeytynyt matalampi, eteläpuolelta erittäin jyrkkärinteinen kukkula nimeltä Teloneia. Alakaupunki sijaitsi sen eteläpuolen loivemmassa alarinteessä. Kaupunginmuurien sisään jäi noin 37 hehtaarin kokoinen alue. Siitä noin 15 hehtaaria oli asutuksen käytössä, ja sen arvioidaan käsittäneen noin 500 asuintaloa.[1][8]
Kaupungilla oli kaksi satamaa.[3] Toisena satamana toimi Naulokhon (Naulokhos). Merenlahden umpeen liettymisen seurauksena Prienen seutu on nykyisin sisämaata. Nykyisin kaupunki on jo noin 12–13 kilometrin päässä rannikosta.[2][9]
Prienen kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 100–200 neliökilometriä. Siihen kuului Maiandros-joen suun pohjoispuoli, Naulokhonin lisäksi ainakin osa Mykale-vuoresta sekä vuorella kaupungista koilliseen sijainnut Joonian liiton keskus Panionion. Pohjoisessa Prienen alue rajautui ainakin 300-luvulla eaa. Efesoksen poliksen alueeseen ja lännessä Thebain alueeseen.[1]
Historia
Varhaishistoria ja arkaainen kausi
Priene asutettiin 1000-luvulla eaa.[6] Kreikkalaisen perinteen mukaan kaupungin perusti Aipytos, Neileuksen poika ja Ateenan kuninkaan Kodroksen pojanpoika. Myöhemmin sinne tuli lisää siirtokuntalaisia, joita johti boiotialainen Filotas, ja siksi kaupunkia kutsuttiin myös ThebanKadmeiaan viittaavalla nimellä Kadmē (Κάδμη).[2][3][10] Boiotialaisten osallistumisesta huolimatta Priene luettiin yhdeksi Joonian liiton kahdestatoista kaupungista (dodekapolis). Liiton keskus Panionion sijaitsi Prienen alueella ja oli ainakin osaksi sen hallinnassa, ja kaupungilla oli näin tärkeä osa liiton uskonnollisten menojen suorittamisessa, kuten Panionia-juhlan järjestämisessä.[2][3][11]
Varhaishistoriassaan Priene kärsi kimmerialaisten hyökkäyksistä.[6]Lyydia valtasi kaupungin 600-luvulla eaa. kuningas Ardyksen johdolla. Kun Kyyros II kukisti Kroisoksen, myös Priene päätyi Persian vallan alle. Persialaiset kohtelivat kaupunkia huonosti, ja Herodotos kertoo, että prieneläiset olisi myyty orjiksi. Joka tapauksessa kaupunki menetti persialaiskaudella merkitystään.[1][2][3][12] Priene vaikuttaa kuitenkin olleen jälleen olemassa vuonna 494 eaa., jolloin se osallistui Joonian kapinan aikaiseen Laden taisteluun 12 laivalla.[13]
Prienestä oli kotoisin Bias, joka luettiin yhdeksi Kreikan seitsemästä viisaasta. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Priēneus (Πριηνεύς), Prianeus (Πριανεύς) ja Priēnios (Πριήνιος).[1][3]
Varhainen klassinen kausi
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Priene kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon. Se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–442/441 eaa. ja vielä ainakin 425/424 eaa.[1] Noihin aikoihin Miletos ja Samos kiistelivät Prienen omistuksesta, ja Prieneä on saatettu pitää niiden alaisena kaupunkina. Miletoksen jäätyä tappiolle kiistassa miletoslaiset pyysivät apua Ateenasta. Tämä johti Ateenan hyökkäykseen Samokselle vuonna 440/439 eaa.[3][14] Vuonna 398/397 eaa. prieneläiset avustivat spartalaistaDerkylidasta tämän sotaretkellä Maiandroksen alueella.[1][15] Vanhan Prienen valtiomuotoa ei tunneta.[1]
Tutkijoiden konsensusnäkemyksen mukaan prieneläiset hylkäsivät kaupunkinsa noin vuonna 391/390 eaa., jolta vuodelta on viimeinen merkintä vanhasta kaupungista. Kaupungin asukkaat siirtyivät Naulokhoniin, joka toimi tämän jälkeen jonkin aikaa prieneläisten poliksena.[1][16] Panionia-juhlat siirrettiin jossakin vaiheessa Prienen alueelta Efesokseen, mutta palautettiin Panionioniin 300-luvulla eaa., erään ehdotuksen mukaan vuonna 373 eaa.[1]
Priene perustettiin uudelleen sen nykyisin tunnetulle paikalle eri teorioiden mukaan jo noin 350 eaa. tai viimeistään 334 eaa.[1] Erään teorian mukaan kaupunkia olisi siirretty ja tämä olisi tapahtunut Mausoloksen kehotuksesta.[2][8] Jälkimmäisessä ajoituksessa uudelleenperustaminen liitetään puolestaan Aleksanteri Suuren sotaretkeen, joka ulottui alueelle juuri kyseisenä vuonna.[1][2] Aleksanteri, joka asui Prienessä jonkin aikaa sotaretkellään, ainakin rahoitti tuolloin kesken olleen Athenen temppelin rakennuttamisen loppuun sekä myönsi kaupungille verovapauden.[2]
Tutkijat ovat erimielisiä kaupungin myöhemmän ja aikaisemman sijainnin suhteesta. Aiemmin on usein ajateltu, että kaupunki siirrettiin eri paikkaan. Tämä perustuu kaupungin alkuperäisiin arkeologisiin kaivauksiin, joissa ei löydetty mitään merkittäviä jäänteitä samalta paikalta ennen klassisen kauden loppua. Nykyisin on kuitenkin esitetty teorioita, että kaupunki olisi sittenkin perustettu uudelleen vanhalle paikalleen. Kaupungin siirtoa ei mainita antiikin kirjallisissa lähteissä, ja uudemmissa kaivauksissa on saatu joitakin viitteitä siitä, että kaupungin paikka olisi sittenkin saattanut säilyä samana.[1][2][8]
Uudelleenperustettu Priene vaikuttaa olleen demokratia, ja siellä tiedetään olleen bule eli neuvosto ja ekklesia eli kansankokous. Viroista tiedetään nimeltä ainakin prytani (prytanis), sihteeri (grammateus), stefaneforos ja timukhos. Kaupunki löi omaa pronssirahaa 300-luvun eaa. lopulta lähtien.[1][2]
Suuri osa Prienestä vaikuttaa palaneen ja jääneen hylätyksi 100-luvulla eaa.[8] Se säilyi kuitenkin olemassa läpi roomalaisen kauden, mutta alkoi taantua Maiandros-joen suiston liettymisen vuoksi. Strabonin mukaan kaupunki oli hänen aikanaan päätynyt jo 40 stadioninmitan eli noin seitsemän kilometrin päähän rannikosta.[2] Priene oli olemassa edelleen varhaisella kristillisellä ja bysanttilaisella kaudella, jolloin kaupunkiin rakennettiin kirkkoja ja se oli Efesoksen alaisuudessa ollut piispanistuin. Kaupungin koko kuitenkin pieneni puoleen antiikin aikaisesta.[2][5]
Kaivaukset
Prieneä tutki ensimmäisenä Society of Dilettanti vuosina 1764–1766 ja 1811–1812 sekä 1868–1869, jolloin suoritettiin ensimmäiset varsinaiset kaivaukset. Niitä johti Richard Popplewell Pullan, ja ne keskittyivät Athenen temppelin ympäristöön.[8]
Laajempia kaivauksia kaupungissa suorittivat saksalaiset arkeologit vuosina 1895–1898. Niissä kaupungin ruutuasemakaava ja julkiset rakennukset tutkittiin tarkasti. Löytyneiden piirtokirjoitusten perusteella saatiin hyvä kuva kaupungin elämästä hellenistisellä kaudella. Kaivauksia johtivat muun muassa Carl Humann ja Theodor Wiegand.[8][6][17][18]
Myöhemmin kaivauksia on jatkanut Saksan arkeologinen instituutti.[8] Nykyisin Prienen rauniot ovat yksi koko Vähän-Aasian parhaiten säilyneitä kreikkalaisaikaisen kaupungin raunioita.[5]
Rakennukset ja löydökset
Kaavakuva Prienen kaupungista.
Prienestä löydetyt rakennusjäänteet ovat suurimmaksi osaksi peräisin heti kaupungin perustamisen ajalta tai sen jälkeisiltä kahdelta vuosisadalta.[2] Kaupungin alueesta on kaivettu noin kolmannes.[1]
Prienen akropolis oli ympäröity pohjois-, itä- ja länsisivuilta muureilla, jotka oli varustettu neliskulmaisilla torneilla. Eteläsivulta akropoliin rinne oli niin jyrkkä, ettei se tarvinnut muuria. Muurit on ajoitettu noin vuosiin 350–340 eaa. Ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, parhaimmillaan jopa kahdeksan metrin korkeudelta. Muurien paksuus oli keskimäärin kaksi metriä. Suurin osa torneista oli umpinaisia, mutta osa toimi vartiotiloina.[19][20]
Linnoitteita lukuun ottamatta akropoliilla ei ollut juurikaan muita rakennuksia.[8] Akropolis oli yhdistetty alakaupunkiin kapeilla kallioon hakatuilla portailla. Ne saivat alkunsa kukkulan juurelta sen itäpuolelta.[2][20]
Akropolista on linnoitettu myös bysanttilaisella kaudella, jolta ajalta siellä on muun muassa yhden pyöreän tornin jäänteet.[19]
Alakaupungin muurit ja asemakaava
Myös alakaupunki oli ympäröity muureilla, jotka ovat säilynyt suhteellisen hyvin koko matkaltaan.[2] Ne on ajoitettu samaan aikaan kuin akropoliin muurit eli vuosiin 350–340 eaa.[21] Muuri oli suunnilleen puolikaaren muotoinen ja kiersi alakaupungin eteläkautta päättyen kummassakin päässä akropoliin jyrkkään rinteeseen. Siinä oli kolme porttia, niin kutsutut Itäportti ja Kaakkoisportti eli Lähdeportti itäsivulla sekä Länsiportti länsisivulla. Myös alakaupungin muureissa oli torneja, joista yksi suojasi Kaakkoisporttia. Muuria on säilynyt parhaimmillaan noin kahdeksan metrin korkeudelta.[2][21]
Alakaupunki oli rakennettu Hippodamoksen nimiin laitetussa asemakaavassa eli ruutuasemakaavassa. Pääkadut kulkivat akropoliin etelärinteen suuntaisesti eli itä-länsisuuntaisesti. Niistä tärkeimpiä oli neljä, ja saksalaiset arkeologit ovat antaneet niille nimet, joita käytetään tutkimuksessa. Pohjoisin on Teatterikatu (saks. Theaterstrasse), ja se sai alkunsa kaupunginmuurin Koillisportilta ja kulki teatterin eteläpuolitse kaupungin länsilaidalle. Toinen oli Athenen katu (Athenastrasse), joka johti Athenen temppelille. Kolmas oli Länsiportin katu (Westthorstrasse), jota voidaan pitää kaupungin pääkatuna. Sen leveys oli noin 5,6 metriä, ja se kulki agoran pohjoispuolelta ja johti Länsiportille. Neljäs ja eteläisin oli Lähdeportin katu (Quellenthorstrasse), joka kulki agoran eteläpuolelta ja johti Kaakkoisportille eli Lähdeportille. Pohjois-eteläsuuntaiset poikkikadut kulkivat rinteen vastaisesti, ja siksi niissä oli usein porrastuksia.[2][8]
Asemakaavassa korttelien koko oli noin 35,4 × 47,2 metriä, eli noin 120 × 160 jalkaa. Kussakin korttelissa oli tyypillisesti kahdeksan asuintaloa. Rinteestä johtuen kortteleiden muodostaminen vaati paljon pengertämistä. Tasaisemmat alueet oli varattu julkisille rakennuksille.[8]
Athene Poliaalle eli kaupunkia suojelevalle Athenelle omistettu temppeli oli Prienen päätemppeli, ja sijaitsi rinteessä agoran luoteispuolella. Se oli rakenteilla viimeistään 330-luvulla eaa., ja se valmistui ilmeisesti vasta 200-luvun eaa. puolella. Aleksanteri Suuri teki temppelille suuren lahjoituksen Prienessä ollessaan ja omisti sen Athene Poliaalle. Temppelin arkkitehti oli Pytheos (tai Pythios), joka suunnitteli myös Halikarnassoksen mausoleumin. Roomalaisella kaudella temppeli omistettiin uudelleen keisari Augustukselle.[1][2][5][22][23]
Temppeli edusti joonialaista tyyliä, ja sitä on pidetty yhtenä tyylin parhaista esimerkeistä. Sen peristasiksessa oli 11 × 6 pylvästä, ja sisällä temppelissä oli tyypilliset pronaos, naos eli cella ja opisthodomos. Sisällä naoksessa ollut Athenen kulttikuva tehtiin 100-luvulla eaa. Temppelistä on säilynyt lähinnä sen perustukset. Lisäksi viisi sen pylväistä on pystytetty uudelleen.[2][5]
Alttari sijaitsi tavan mukaan temppelin itäpuolella, noin 12 metrin päässä. Se ajoitetaan 200- tai 100-luvulle eaa. Alttarin koko noin 13,2 × 7,1 metriä. Se oli koristeltu reliefein, ja sen sivuilla oli mahdollisesti joonialaiset puolipylväspilasterit.[24][25]
Pyhäkköalueen itäreunalla sijaitsi propylon, joka toimi alueen monumentaalisisäänkäyntinä. Se rakennettiin noin vuonna 25 eaa.–1 jaa. Se edusti temppelin ja alttarin tavoin joonialaista tyyliä.[26] Etelässä pyhäkköaluetta rajasi doorilaista tyyliä edustanut stoa eli pylväshalli, joka rakennettiin noin vuonna 200 eaa. Sen koko oli noin 78,4 × 6,8 metriä.[27]
Zeus Olympiokselle omistettu temppeli pyhäkköalueineen sijaitsi agoran itäpuolella ja kytkeytyi sen rakennuksiin. Se rakennettiin 300-luvun ja 200-luvun eaa. taitteessa. Temppeli edusti joonialaista tyyliä ja muistutti monin tavoin Athenen temppeliä. Se oli malliltaan tetrastyyliprostyyli, toisin sanoen sen edessä oli neljä pylvästä, ja sen koko oli noin 11,8 × 8,5 metriä. Temppeliä ympäröineen temenos-alueen koko oli noin 30 × 29,7 metriä. Se oli ympäröity doorilaista tyyliä edustaneilla stoilla. Temppelin koristeosat ovat nykyisin Pergamon-museossa Berliinissä.[5][28][29]
Demeterille ja Korelle omistettu pyhäkkö sijaitsi alakaupungin pohjoisimmassa osassa juuri akropoliin jyrkän etelärinteen juurella. Se rakennettiin heti Prienen uudelleenperustamisen jälkeen noin vuonna 350–300 eaa. Pyhäkkö koostui pihasta, jonka sisäänkäynti oli itäpäässä, ja jonka länsilaidalla oli temppeli ja koilliskulmassa alttari. Temppelissä oli pylväin varustettu pronaos, ja sen naos oli epäsäännöllisen muotoinen. Pyhäkköön liittyi myös uhrilahjakuoppa. Alttari lisättiin roomalaisella kaudella.[2][30][31]
Pyhäkön paikalta on tehty joitakin löytöjä, jotka ovat kaupungin uudelleenperustamista edeltävältä ajalta, ja saattavat kertoa siitä, että myös vanha kaupunki sijaitsi samalla paikalla.[1]
Egyptiläisten jumalten pyhäkkö oli omistettu Isikselle, Serapikselle, Anubikselle ja Harpokrateelle. Se sijaitsi Teatterikadun ja Athenen kadun välissä itään teatterista, ja koostui aitauksella erotetusta temenoksesta, jonka keskellä oli suurikokoinen alttari. Pyhäkkö rakennettiin 200-luvulla eaa.[2][32][33]
Kaupungin länsiosassa sijaitsi pyhäkkö, joka on tulkittu Aleksandreioniksi eli Aleksanteri Suurelle omistetuksi pyhäköksi. Se koostui esipihasta ja useista pienistä huoneista, muistuttaen yksityistaloa. Rakennus oli tehty klassisen kauden lopulla tai hellenistisellä kaudella noin 350–150 eaa. Sen arvellaan olleen yksityistalo, jossa Aleksanteri asui Prienessä ollessaan, ja joka myöhemmin muutettiin pyhäköksi ja omistettiin tämän kultille. Koko rakennuksen koko on ollut noin 20,5 × 35,4 metriä.[34][35]
Kybelen pyhäkkö
Kybelelle omistettu pyhäkkö sijaitsi alakaupungin länsilaidalla lähellä Länsiporttia. Se oli pienikokoinen, ja myös siihen liittyi uhrilahjakuoppa.[2]
Prienen keskeisin paikka oli agora, jossa ihmiset kävivät kauppaa, kohtasivat ja viettivät juhliaan. Agora oli suorakulmainen, ja sitä reunustivat itä-, etelä- ja länsisivuilta stoat eli pylväskäytävät ja kauppahuoneet. Pohjoissivulta agora avautui Länsiportin kadulle. Itäsivu yhdistyi myöhemmässä vaiheessa Zeuksen pyhäkköalueeseen. Agoraa ympäröivät rakennukset tehtiin 200–100-luvuilla eaa. Pausanias kuvasi sitä tyypilliseksi joonialaiseksi agoraksi.[2][36]
Agoran keskellä oli alttari, joka oli todennäköisesti omistettu Hermeelle. Sen koko oli noin 6,2 × 5,2 metriä. Aukiolla oli myös useita patsaita ja eksedroja. Patsaista on säilynyt lähinnä niiden jalustat.[2][36]
Agoran pohjoispuolella, kadun toisella puolella, sijaitsi niin kutsuttu Pyhä stoa. Se rakennettiin noin vuonna 160–150 eaa. Stoan pituus oli noin 116 metriä. Se edusti julkisivultaan, jossa oli 49 pylvästä, doorilaista tyyliä. Sisäosissa 24 joonialaista pylvästä jakoi stoan kahteen laivaan. Takaosassa oli 15 huonetta. Pyhää stoaa käytettiin muun muassa kaupunginarkistona, ja sen seinien osista on löydetty lukuisia piirtokirjoituksia.[37][38]
Buleuterioniksi kutsuttu rakennus sijaitsi Athenen kadun varrella Pyhän stoan pohjoispuolella. Se rakennettiin noin vuonna 200 eaa. Buleuterion oli lähes neliönmuotoinen rakennus, jonka kolmella sivulla oli penkkirivit. Niissä oli tilaa noin 600–700 hengelle. Salin keskellä oli alttari. Katto oli tuettu pilarein. Rakennusta pidetään bulen eli neuvoston kokouspaikkana eli buleuterionina, mutta sen suuren koon perusteella se on voinut toimia myös ekklesian eli kansankokouksen kokouspaikkana eli ekklesiasterionina. Rakennus on säilynyt nykyaikaan poikkeuksellisen hyvin, ja sitä on pidetty erinomaisena esimerkkinä lajityypistään.[2][5][39][40]
Prytaneioniksi tulkittu rakennus sijaitsi heti buleuterionin itäpuolella. Se toimi kaupungin johtavien virkamiesten kokoontumispaikkana ja pitohuoneena. Prytaneion rakennettiin alun perin hellenistisellä kaudella noin vuonna 180 eaa. ja uusittiin roomalaisella kaudella viimeistään noin 150 jaa. Rakennuksen keskiössä oli roomalaisessa vaiheessa kivetty peristyylipiha. Sen kaakkoiskulmassa oli paikka hestia-tulelle eli pyhälle liedelle. Nykyaikaan rakennus on säilynyt huonosti.[2][41][42]
Prienen kreikkalainen teatteri sijaitsi Teatterikaduksi kutsutun pääkadun varrella. Se rakennettiin hellenistisen kauden alussa noin 300 eaa., ja on näin varhaisimpia tunnettuja hellenistisiä teattereita. Rakennukseen tehtiin muutoksia vielä roomalaisella kaudella 100-luvulla jaa. Teatteri on saattanut olla myös oikeusistuinten käytössä.[2][43][44][45]
Teatterin katsomo oli hieman puolikaarta pidempi. Siinä oli 47 penkkiriviä, joista on säilynyt paremmin 15 alinta penkkiriviä. Eturivissä oli marmorisia selkänojilla varustettuja istuimia kunniahenkilöille. Keskellä oli Dionysokselle omistettu alttari. Teatterin skene-rakennus on ollut kaksikerroksinen. Sen edessä ollut proskenion on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Näyttämöä tuki 12 pilaria.[2][43][44]
Kaupungissa oli kaksi gymnasionia eli urheilupaikkaa, jotka tunnetaan Alempana ja Ylempänä gymnasionina.[46]
Alempi gymnasion sijaitsi kaupungin eteläosassa juuri kaupunginmuurien sisäpuolella. Se oli rakennettu noin vuonna 130–100 eaa. Gymnasionin palaistran koko oli noin 35,1 × 34,4 metriä, ja se oli reunustettu huonein, joista on tunnistettu luentosalina käytetty efebeion, sekä konisterion, korykeion ja elaiothesion. Rakennuksen pylväät edustivat kaikkia kolmea klassista pylväsjärjestelmää, doorilaista, joonialaista ja korinttilaista tyyliä.[2][47][48]
Ylempi gymnasion sijaitsi buleuterionin ja teatterin välillä. Se oli rakennettu 300-luvulla eaa., mutta sitä muutettiin usein myöhemmin roomalaisella ja varhaisella bysanttilaisella kaudella, muun muassa liittämällä siihen kylpylärakennus. Palaistran ympärillä oli useita huoneita. Sisäänkäynti oli itäseinältä. Luoteiskulmassa oli keisarikultille omistettu pyhäkkö. Nykyaikaan rakennus on säilynyt huonosti.[2][5][49]
Kaupungin stadion sijaitsi heti Alemman gymnasionin itäpuolella, samalla tavoin juuri kaupunginmuurien sisäpuolella. Se oli rakennettu noin vuonna 130–120 eaa., mutta sen paikalla on mahdollisesti ollut varhaisempi edeltäjä. Stadionin jotakuinkin itä-länsisuuntaisen juoksuradan pituus oli noin 191 metriä ja leveys noin 20 metriä. Katsomossa oli kivetyt penkkirivit vain pohjoissivun keskiosassa. Juoksuradan länsipäässä oli lähtöporttirakennelma.[2][50][51]
Yksityistalot
Prienessä on säilynyt poikkeuksellisen hyvin useita yksityistalojen jäänteitä. Monet niistä ajoittuvat 200-luvulle eaa. Taloissa oli yleensä vestibyyli, avoin peristyylipiha, etuhuone sekä pääsali, jota ympäröi joukko muita huoneita. Ainakin osa taloista on ollut kaksikerroksisia. Joissakin taloissa oli kylpyhuoneet ja käymälät. Sisäänkäynti taloihin oli sivukadulta. Taloissa ei yleensä ollut ikkunoita katujen puolella.[2][52]
Yksityistaloista on löydetty paljon esineitä, kuten huonekalujen osia, terrakotasta tehtyä keramiikkaa, rautaisia ja pronssisia työkaluja, öljylamppuja ja rahoja. Suurin ja parhaiten säilynyt yksityistaloista sijaitsi Athenen temppelin luoteispuolella. Se oli jonkun varakkaan henkilön talo. Talossa oli oma alttari, joka oli omistettu Zeus Olympiokselle.[52]
Bysanttilaisen kauden rakennukset
Bysanttilaisella kaudella eli keskiajalla tehtyihin rakennuksiin käytettiin paljon antiikin aikaisten rakennusten osia. Ylemmän gymnasionin länsipuolelle rakennettiin 500-luvulla basilikakirkko, joka toimi todennäköisesti kaupungin katedraalina eli piispankirkkona. Siinä oli kolme laivaa ja siihen liittyi baptisterion eli kastekappeli. Kirkkoon käytettiin uudelleen varsinkin gymnasionin ja Athenen temppelin kiviä. Kaupungista on löydetty myös muiden, pienempien kirkkojen jäänteitä, sekä myös varhaisbysanttilaisaikainen synagoga.[5][53]
Akropolis toimi kaupungin linnoituksena myös keskiajalla. Osa sen linnoitteista on bysanttilaisaikaisia.[5] Myös alakaupunkiin Zeuksen pyhäkön paikalle rakennettiin linnoitus.[53]
Lähteet
↑ abcdefghijklmnopqrHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”861 Priene”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghijklmnopqrstuvwxyzaaabacadaeafagahaiStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PRIENE (Turunçlar) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghSmith, William: ”Priene”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. (Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162) Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
