2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kirkkokuntaan kuului lähes kaksi miljoonaa jäsentä noin 10 000 seurakunnassa. Sen päämaja on Louisvillessä, Kentuckyssa.[1] PCUSA kuuluu jäsenyhteisönä National Council of Churches-järjestöön.[2]
1990-luvulla Presbyterian Church (USA) kamppaili homoseksuaalisuutta koskevan kysymyksen kanssa. Erityisesti kysymykseksi muodostui, tuliko kirkon kieltäytyä homoseksuaalien vihkimisestä virkaan. Vuonna 1997 kirkkokunta muutti perussopimustaan siten, että se kielsi papin, vanhimpien ja diakonien virat kaikilta, jotka harrastivat irtosuhteita. Vuonna 2011 tämä päätös kuitenkin kumottiin jolloin kukin presbyteeri voi itse päättää virkakysymyksestä. Saman vuonna Scott Andersonista tuli kirkkokunnan ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pappi.[1]
Kirkkokunta kävi keskustelua myös samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymisestä. Vuonna 2012 kirkko hylkäsi ehdotuksen, jonka mukaan perussopimuksessa muutettaisiin määritelmä avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Vuonna 2014 kirkon yleiskokous puolsi samaa sukupuolta olevien avioliiton solmimisesta silloin, kun se on osavaltioiden lain mukaan mahdollista. Kirkon yleiskokous hyväksyi myös avioliiton määritelmän muutoksen, jonka se oli hylännyt aikaisemmin.[1]
Organisaatio ja jäsenistö
Presbyterian Church (USA):ta ohjaa perustuslaki, joka koostuu kahdesta niteestä: Tunnustuskirjasta, joka käsittelee opillisia asioita ja järjestyskirjasta, joka käsittelee kirkon organisaatio, jäsenyyttä ja hallintoa. Perustuslain muuttamista koskevat päätökset on hyväksyttävä presbyteerien enemmistöllä.[1]
Kirkon korkein hallintoelin on yleiskokous, jonka presbyteerit valitsevat joka toinen vuosi pidettäviin kokouksiin. Alemmilla tasoilla toimivat pastoreista, vanhimmista ja diakoneista koostuvat alueelliset presbyteerit sekä synodit, jotka koostuvat useiden alueiden presbyteereistä. Alimmalla tasolla on istunto, joka koostuu yksittäisen seurakunnan pastoreista ja aktiivista vanhimmista.[1]
