Pjotr Boborykin syntyi tilanomistajan perheeseen. Hän opiskeli Kazanin ja Tarton yliopistoissa. Boborykin aloitti näytelmäkirjailijana vuonna 1860 ja julkaisi vuosina 1862–1864 omaelämänkerrallisen romaanin V put-dorogu (”Matkalle lähtiessä”). Vuosina 1863–1865 hän toimitti ja julkaisi Biblioteka dlja tštenija -kirjallisuuslehteä ja toimi myöhemmin Otetšestvennyje zapiskin kirjeenvaihtajana sekä muun muassa Vestnik Jevropyn ja Severnyi vestnikin avustajana. 1890-luvun alusta lähtien hän asui ulkomailla.[1]
Boborykin on kirjoittanut yli sata romaania, pitkää kertomusta, näytelmää ja kirjallisuustieteellistä teosta. Hän kuvaa niissä 1800-luvun lopun Venäjän yhteiskuntaa kriittisesti naturalismin hengessä. Kestävää arvoa on muistelmateoksella Za polveka (”Puolen vuosisadan aikana”).[1] Boborykin tunnetaan myös siitä, että hän toi venäjän kieleen sanan intelligentsia sen nykyisessä merkityksessä[2].
