Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Pirunsarvi-käsimerkki on muun muassa rock- sekä heavymusiikin kuuntelijoiden suosima tervehdys ja Texasin yliopiston jalkapallojoukkueen kannatusmerkki. Ensimmäiset käsimerkin käytön jäljet voidaan jäljittää antiikin Kreikkaan saakka. Käsimerkki tarkoittaa alkujaan kateuden pirun torjumista. Nykyinen tapa on perua italialaisilta, jotka torjuvat merkin avulla pahaa silmää. Välimeren maissa käsimerkillä on myös monia alatyylisiä merkityksiä.
Heavytervehdyksessä merkki osoitetaan kämmen kohteeseen päin. Kämmenselkä kohteeseen päin osoitettuna merkkiä pidetään usein loukkaavana, etenkin Etelä-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa merkityksessä "aisankannattaja" eli mies, jota vaimo pettää, koska aisankannattaja on italiaksi cornuto, kreikaksi κερατάς (keratas) ja espanjaksi cornudo, jotka kaikki viittaavat sarviin.
Käsimerkistä tuli vakiintunut heavytervehdys sen jälkeen, kun Ronnie James Dio alkoi käyttää merkkiä vuodesta 1979 alkaen liityttyään Black Sabbathiin. Dio kertoi, että hän oli oppinut merkin italialaiselta isoäidiltään, joka vanhan kansan tapojen mukaan käytti sitä pahan silmän poismanaamiseen.
Toisinaan käsimerkillä viitataan pirunsarviin, ja viimeistään 1960-luvulta lähtien sillä on ollut myös yhteyksiä satanismiin. Varsinkin Saatanan Kirkon perustaja Anton LaVey käytti sitä usein, mikä on johtanut väärinkäsityksiin heavytervehdyksen merkityksestä.
Sähköisessä tekstipohjaisessa viestinnässä pirunsarvi-käsimerkki kuvataan merkein: \,,/ tai \m/ ja myös \µ/.
Kiss-yhtyeen basisti Gene Simmons ilmoitti kesäkuussa 2017 aikovansa patentoida käsimerkin.[1] Myöhemmin hän kuitenkin luopui aikomuksesta.[2]
Lähteet
Berke, Joseph H.: Pahan voima: Ihmisen ja kulttuurin yöpuoli. ((Tyranny of malice: Exploring the dark side of character and culture, 1988.) Suomentanut Irmeli Järnefelt) Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11116-7