Pietari Suuren patsas (ven. памятник Петру Первому, pamjatnik Petru Pervomu) on pronssiveistos Pietarinpuistossa Viipurissa, Venäjällä. Vuonna 1910 paljastetun veistoksen teki venäläinen, Ranskassa asunut kuvanveistäjä Léopold Bernstamm.
Historia
Patsaan pystytys
Patsashanke sai alkunsa vuonna 1908 kun Viipurin ruotsinkielisten aloitteesta kaupunkiin pystytettiin Torkkeli Knuutinpojan patsas. Venäjän keisari Nikolai II halusi tämän jälkeen Viipuriin oman patsaan myös Pietari Suurelle, kun kaupungin siirtymisestä Venäjän haltuun tuli vuonna 1910 kuluneeksi 200 vuotta. Juhlavuoteen liittyi lisäksi muistomerkki Viipurin piirityksessä 1710 kuolleille venäläisille sotilaille. Patsaan sijoituspaikaksi valittiin Pyhän Annan torin vieressä sijaitseva mäki, josta avautui suora näköyhteys Viipurin linnaan. Tarinan mukaan Pietari kaiversi nimikirjaimensa paikalla sijaitsevaan kallioon kaupungin piirityksen aikana.[1][2]
Alun perin 3,5 metrin korkuisen jalustan päälle sijoitetussa veistoksessa on kuvattuna kanuunan vieressä seisova Pietari Suuri, jolla on yllään Preobraženskin rykmentin asepuku ja rinnassaan Pyhän Andreaksen ritarikunnan risti. Oikeassa kädessään hän pitää Viipurin piirityksen sotasuunnitelmaa ja vasen puolestaan lepää miekan kahvalla. Torkkeli Knuutinpojan tavoin myös Pietari katsoo kohti Viipurin linnaa. Veistoksen paljastustilaisuus pidettiin kesäkuussa 1910, jolloin Viipurin antautumisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta.[1][2]
Myöhemmät vaiheet
Suomen sisällissodan lopussa huhtikuussa 1918 Suomen tasavallan joukot (valkoiset) valtasivat Viipurin ja ottivat samalla patsaan alas jalustaltaan sekä samalla purkivat kaatuneiden venäläissotilaiden muistomerkin (pystytettiin uudelleen 1994). Patsas oli tarkoitus lähettää Helsingin kautta sulatettavaksi Saksaan, mutta kauppaa ei jostain syystä syntynyt ja patsas oli varastoituna Kampissa.
Pietarin patsaan tilalle pystytettiin Suomen itsenäisyyden 10-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1927 veistos Itsenäisyyden leijona.[1][2]
Pietarin patsas puolestaan siirrettiin Suomen kansallismuseon pihalle 1928 ja pari vuotta myöhemmin takaisin Viipuriin, historialliseen museoon ja edelleen taidemuseoon.[1]
Talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 Viipuri siirtyi osaksi Neuvostoliittoa ja Pietari Suuren patsas palautettiin alkuperäiselle paikalleen. Jatkosodan sytyttyä suomalaiset valtasivat kaupungin takaisin elokuussa 1941. Patsas kaadettiin, mutta pahoin vaurioitunutta Itsenäisyyden leijonaa ei kuitenkaan palautettu jalustalle. Kaatamisen yhteydessä patsaasta irtosi pää, jota Viipurin kaupunginjohtaja Arno Tuurna piti sotavuosien ajan koristeena työpöydällään. Päätön veistos lojui talven yli maassa, kunnes se 1942 siirrettiin Viipurin linnan museon varastoon.[1][2] Jatkosodan lopulla neuvostojoukot palauttivat Viipurin hallintaansa Viipurin-Petroskoin operaatiossa kesäkuussa 1944.
Patsaan restaurointityötä ohjasi kuvanveistäjä N. Volžuhin ja kokonaan uuden, seitsemän metrin jalustan suunnitteli arkkitehti A. Draghi. Alkuperäisen jalustan tekstinä oli Keisari Pietari Suuri 1710–1910, mutta nykyisessä lukee Pietari Ensimmäinen.[3] Pietari Suuren patsas asetettiin alkuperäiselle paikalleen vuonna 1954.
Lähteet
Aiheesta muualla
