Philipp von Zesen (8. lokakuuta 1619 Priorau, Dessau – 13. marraskuuta 1689 Hampuri[3]) oli saksalainen runoilija. Zesen oli Saksan ensimmäisiä ja aikansa merkittävimpiä kielenuudistajia.[4][5]
Opiskeltuaan Wittenbergissä ja Leipzigissa Zesen työskenteli saksan kielen kehittämisen ja puhdistamisen hyväksi. Hänen tavoitteensa oli hyvin puristinen: karsia saksan kielestä vieraat sanat. Hän loi niiden tilalle uusia, ja joitakin niistä jäi elämään. Tarkoitusta varten hän perusti vuonna 1643 seuran Die Deutschgesinnte Genossenschaft, jonka keskeisiä voimia hän oli. Zesen oli tosin uusien sanojen ja vastineiden luomisessa usein varsin rohkea ja sai siksi osakseen pilkkaa, mutta hänen työnsä on kuitenkin jättänyt kieleen pysyviä jälkiä.[4][5]
Zesen käänsi kirjallisuutta saksaksi ja on lisäksi kirjoittanut yli 70 teosta: runoelmia, arvosteluja, tutkielmia, satiireja ja opetuksellisia kirjoituksia. Hänen kaunokirjallisen tuotantonsa parhaimmistoon kuuluu romaani Adriatische Rosenlund (1645). Bibliothek deutscher Dichter des 17. Jahrhunderts sisältää valikoiman hänen runoelmiaan. Hänen kielitieteellisistä kirjoitelmistaan mainittavia ovat esimerkiksi Hochdeutsche Helikon (1640), Hochdeutsche sprachübung (1643) ja Rosenmohnd (1651). Hän toi romaanin saksalaiseen kirjallisuuteen kääntämällä Madeleine de Scudéryn tekstejä ja omilla teoksillaan. Hänen esikoisromaaninsa on italialaistyylinen rakkauskertomus Die adriatische Rosemund (1645). Die afrikanische Sofonisbe omistettu kuningatar Kristiinalle[4][5]
Zesen valittiin merkittävään Palmenordeniin. Hän sai myös aatelisarvon ja erilaisia arvonimiä.[5]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
