Paul Le Guen (s. 1. maaliskuuta 1964 Pencran, Bretagne) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Le Guen voitti pelaajaurallaan kerran Ranskan-mestaruuden. Valmentajana hän on voittanut kolme Ranskan-mestaruutta ja valittu kerran Ranskan vuoden valmentajaksi.
Ura pelaajana
Le Guen aloitti uransa pienessä AS Brestin joukkueessa, josta siirtyi Stade Brestoisiin 1983. 1989 Le Guen jatkoi uraansa FC Nantes Atlantiquessä josta siirtyi 1991 Paris Saint-Germainiin. Pariisilaisseurassa Le Guen pelasi uransa parhaat kaudet voittaen mm. Ranskan mestaruuden vuonna 1994.
Ranskan maajoukkueessa Le Guen pelasi 17 A-maaottelua ja oli mukana joukkueessa, joka jäi rannalle Yhdysvaltojen MM-lopputurnauksesta 1994.
Le Guen lopetti peliuransa PSG:ssä vuonna 1998.
Meriitit pelaajana
Ura valmentajana
Le Guen aloitti valmennusuransa Stade Rennaisin päävalmentajana vuonna 1998. Le Guen hankki seuraan silloin varsin tuntemattomia pelaajia, nuoria kykyjä, kuten El-Hadji Dioufin. Le Guen erosi Rennes'n päävalmentajan tehtävistä vuonna 2001 riitauduttuaan seuran johdon kanssa.
Pidettyään vuoden verran taukoa valmentamisesta, Le Guen palasi 2002 takaisin kuvioihin ja ryhtyi Olympique Lyonin päävalmentajaksi Jacques Santinin siirryttyä Ranskan maajoukkueen valmennustehtäviin.
Le Guenin johdolla Lyon voitti kolme perättäistä Ranskan mestaruutta. Mestarien liigassa Le Guenin johtama Lyon ylsi parhaimmillaan puolivälieriin saakka. Mestaruuteen päättyneen kauden 2004–05 päätteeksi Le Guen ilmoitti jättävänsä tehtävät uusien haasteiden toivossa.
Le Guen saikin runsaasti tarjouksia eurooppalaisilta suurseuroilta, mutta hän hylkäsi niin SL Benfican, S.S. Lazion kuin Paris Saint-Germaininkin tarjoukset. Vasta vuonna 2006 Le Guen päätti tarttua haasteeseen ja ryhtyi Skotlannin jättiseura Glasgow Rangersin päävalmentajaksi. Le Guenista tuli Glasgow'n protestanttien kannattaman seuran ensimmäinen katolilainen päävalmentaja. Le Guenin johdolla Rangersin suoritukset jäivät vaisuiksi ja kauden 2006–07 aloitus oli huonoin sitten kauden 1978–79. Skotlannin liigacupissa Rangers putosi jatkosta hävittyään puolivälierissä ykkösdivisioonan St. Johnstonelle. Tammikuun 2007 alussa Le Guen päätti erota tehtävistään riitauduttuaan Barry Fergusonin kanssa. Le Guen jätti kapteenina toimineen Fergusonin penkille ja tämä ilmoitti, ettei pelaa enää Le Guenin alaisuudessa.
Tammikuun 15. päivänä 2007 PSG ilmoitti palkanneensa Le Guenin seuran uudeksi päävalmentajaksi. Le Guen seurasi tehtävästä erotettua Guy Lacombea, jonka johdolla PSG oli vajonnut Ligue 1:ssä sijalle 17. Le Guenin johdolla PSG välttyi putoamiselta kaudella 2006–07, mutta seuraava kausi ei ole alkanut pariisilaisten osalta ruusuisesti. Joulutauolle mentäessä PSG oli liigassa sijalla 16 voitettuaan viisi ottelua 19 pelatusta. Kausi 2007–08 on ollut Le Guenin luotsaamalle PSG:lle myös vaikea. Liigasijoitus on pysytellyt läpi kauden sarjan keskikastin huonommalla puolella. Lohtua synkkään kauteen toi kuitenkin Coupe de la Liguen voitto. Finaalissa PSG kaatoi RC Lensin 1–2. Voittomaalin teki Bernard Mendy lisäajalla rangaistuspotkusta.[1] Loppujen lopuksi Le Guenin onnistui johdattaa PSG kuiville ja sarjapaikka säilyi. Lisämenestystä kauteen seura haki vielä Coupe de Francesta, jonka finaalissa se kohtasi Le Guenin ex-seuran Olympique Lyonnais'n. Jatkoajalle venyneen ottelun sankari oli Lyonin Sidney Govou, joka upotti 102.minuutilla Le Guenin haaveet uran ensimmäisestä Coupe de Francen voitosta.[2] Kaudella 2008/09 PSG jatkoi hyviä esityksiään Le Guenin johdolla ja nousi takaisin kärkitaisteluun Liguessä. Vaikka seuralla oli ennen viimeisiä kierroksia mahdollisuudet Liguen kolmossijaan, ilmoitti PSG toukokuussa ettei se uusi Le Guenin kesäkuussa 2009 päättyvää sopimusta ja hän joutuu lähtemään seurasta kauden päätteeksi.[3] Lopulta PSG jäi europelien ulkopuolelle pudottuaan Liguessä kuudenneksi.
Kesäkuussa 2009 Le Guen siirtyi Lille OSC:n päävalmentajaksi.[4] Pesti jäi kuitenkin koskaan alkamatta, sillä juhannuksen alla Lille palkkasi Rudi Garcian uudelleen seuran päävalmentajaksi.[5]
Heinäkuussa 2009 Le Guen siirtyi Kamerunin jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi tavoitteenaan johtaa maa MM-kisoihin 2010. [6] Le Guen sai Kamerunin pelin kulkemaan ja marraskuussa 2009 se varmisti paikkansa lopputurnauksessa. Karsintojen päätyttyä hän allekirjoitti kesään 2010 ulottuvan jatkosopimuksen Kamerunin liiton kanssa.[7] MM-kisojen "kenraaliharjoituksessa" Afrikan mestaruuskisoissa Le Guenin luotsaama Kamerun eteni puolivälieriin saakka. Joukkueen kisataival päättyi hieman kyseenalaisten vaiheiden jälkeen 3–1 jatkoaikatappioon puolustavalle mestarille Egyptille.[8]
MM-lopputurnauksessa Kamerun hävisi avausottelunsa Japanille 1–0 ja Le Guen sai rajua kritiikkiä taktisista valinnoistaan. Hän muutti kokoonpanoa Tanska-otteluun, jossa Kamerun taisteli tiukasti, mutta hävisi lopulta 2–1. Näin Kamerunista tuli ensimmäinen jatkosta varmuudella pudonnut joukkue.[9] Kamerun hävisi lopputurnauksessa kaikki alkusarjan kolme ottelua, ja Le Guen ilmoitti viimeisen pelin jälkeen, ette jatka enää Kamerunin valmentajana.[10]
Keväällä ja alkukesällä 2011 Le Guenin nimi oli valmentajaspekulaatiossa useiden Ligue-seurojen vaihtaessa päävalmentajaansa. FC Sochaux'n, AJ Auxerren, FC Girondins de Bordeaux'n tai Algerian maajoukkueen sijaan bretagnelaisvalmentaja siirtyi kesäkuussa Omanin maajoukkueen peräsimeen. [11] Le Guenin johdolla Oman selvisi Aasian mestaruuskisoihin 2015, mutta putosi lopputurnauksesta jo lohkovaiheessa. Le Guen sai potkut tehtävistään marraskuussa 2015 heikosti alkaneiden MM2018-karsintojen takia.[12]
Kesäkuun lopulla 2017 Le Guenista tuli Turkin Superliigan Bursasporin päävalmentaja.[13] Le Guenin johdolla Bursaspor taisteli Turkin Superliigassa keskikastin sijoituksista ja heikot esitykset kauden lopulla johtivat ranskalaisen potkuihin huhtikuussa 2018.[14]
Toukokuun lopussa 2019 Le Guen allekirjoitti sopimuksen Ligue 2:ssa pelaavan Le Havren kanssa.[15] Le Guenin johdolla Le Havre pelasi kolme kautta Ligue 2:ssa. Parhaaksi sijoitukseksi jäi debyyttikauden 2019/20 kuudes sija. Le Guenin ja Le Havren yhteistyö päättyi kesällä 2022.[16]
Meriitit valmentajana
Lähteet
