Soittimissa on usein kurpitsasta tehty ilmakapseli, siihen kiinnitetty suukappale ja useimmiten kaksi yksikkölehdykkäistä ja samansuuntaista bambusta tai luusta tehtyä putkea eli jivalaa. Bambuputket on kiinnitetty kurpitsaan mehiläisvahalla. Soitinta voi virittää ja putkien pituutta säätää mehiläisvahan sisällä liikuttamalla. Pilleistä toinen saa aikaan bordunaääntä, kun taas toista käytetään melodian tuottamiseen. Melodiaputkessa on tyypillisesti viidestä kahdeksaan sormiaukkoa.[1]
Pūngi oli alkujaan intialainen kansanmusiikkisoitin, ja se on yhä tärkeässä asemassa muun muassa Intian uskonnollisessa musiikissa.[2]
Lähteet
↑ abSuuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 116. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9
↑Chhau, Mahakali pyakhan and Yakshagana. Dance and Music in South Asian Drama. Tokyo, Japan: The Japan Foundation 1983.