Opaali on amorfinenpiimineraali, joka sisältää paljon kidevettä. Opaali koostuu mikroskooppisen pienistä piioksidipalloista, jotka ovat järjestäytyneet säännöllisesti. Tämä järjestäytyminen saa aikaan valondiffraktiota, mikä aiheuttaa opaalille tyypillisen kirjavan värileikin. Rusehtavat, vihertävät ja mustat opaalit sisältävät epäpuhtauksina erilaisia luonnollisia pigmenttejä. Tällaisia pigmenttejä ovat esimerkiksi garnieriitti (vihreä), rautahydroksidit (ruskea), ja mangaaninodulit (musta).[2] Meniliitti on opaalin harmaa tai ruskea muunnos, ja se on saanut nimensä Ménilmontantin mukaan.[3]
Opaalia esiintyy kompakteina, läpikuultavina, lasimaisina massoina. Se voi esiintyä juonina ja lasimaisina aggregaatteina. Opaalia muodostuu kuumissa lähteissä ja geysireissä sekä merivedestätiivistymällä. Opaali on ensimmäinen merivedestä tiivistyvä SiO2-faasi, mutta se on hyvin epävakaa, ja muuttuu helposti kristobaliitiksi ja tridymiitiksi. Opaali on myös tärkeä komponentti esimerkiksi erilaisten piilevien ja sienieläinten kuorissa.[4]
Erilaisia opaaliperäisiä sedimenttejä, kuten opokaa (piisavi) ja diatomiittia käytetään esimerkiksi keramiikan valmistuksessa, sekä erilaisina suodattimina, hionta-aineina ja korkeita lämpötiloja kestävinä materiaaleina kemianteollisuudessa ja öljyteollisuudessa. Jalokiviopaaleja käytetään korukivinä. Eräs tärkeä jalokiviopaalien esiintymä on Keski-Australiassa sijaitseva Coober Pedy.[5] Maapallon lisäksi opaaleja on löydetty myös Marsista.[6]
Sana opaali on peräisin sanskriitin kielen sanasta upálá, joka tarkoittaa jaloa tai arvokasta kiveä.[2]
↑Marttila, E.; Liimatainen, J. & Yli-Kyyny, K.: Yleisimpien mineraalien tunnistaminen, s. 69. Turku: Turun yliopiston geologian ja mineralogian osasto.
↑ abBulakh, A. & Wenk, H. R.: Minerals – Their constitution and origin, s. 327. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6(englanniksi)
↑Bulakh, A. & Wenk, H.R.: Minerals – Their constitution and origin, s. 327–328. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6(englanniksi)
↑Bulakh, A. & Wenk, H.R.: Minerals – Their constitution and origin, s. 328. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6(englanniksi)
