Petkov syntyi poliittisesti aktiiviseen perheeseen. Hänen isänsä Dimităr Petkov oli Bulgarian pääministeri, ja myös hänen veljensä Petko Petkov toimi politiikassa. Sekä Dimităr että Petko Petkov joutuivat poliittisen murhan uhreiksi[1].
Vuonna 1910 Nikola Petkov valmistui Sofiassa ylioppilaaksi, minkä jälkeen hän siirtyi Sorbonnen yliopistoonPariisiin opiskelemaan lakia ja yhteiskuntatieteitä. Hän palasi Bulgariaan palvellakseen maataan Balkanin sodassa vuosina 1912–1913. Ranskaan Petkov palasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja suoritti opintonsa loppuun erinomaisin arvosanoin vuonna 1922. Ennen paluutaan kotimaahansa Petkov työskenteli Ranskassa journalistina.
Palattuaan kotimaahansa vuonna 1929 Petkov sai paikan Agraaripuolueen sanomalehdestä. Bulgariassa tapahtui 19. toukokuuta 1934 oikeistolainen vallankaappaus. Vallankaappauksen jälkeen Petkov ryhtyi yhteistyöhön kaikkien demokraattisten ryhmittymien, mukaan lukien kommunistien laillisen siiven, kanssa. Vuonna 1938 hänestä tuli kansanedustaja, mutta näkyvän antifasistisen toimintansa takia hän joutui sisäiseen maanpakoon.
Vuonna 1941 Petkovista tuli Agraaripuolueen johtaja, mutta hän joutui Gorna Vodan leirille ja edelleen vuonna 1943 sisäiseen karkotukseen Svištovin pikkukaupunkiin lähelle Romanian rajaa. Petkov jatkoi siellä poliittista toimintaansa neuvotellen keskeisenä henkilönä ”Isänmaallisen rintaman” muodostamisesta. Siihen kuuluivat kaikki fasismia vastustaneet puolueet. Sofiaan Petkov palasi kesällä 1944.
Petkovin poliittinen ura jatkui ”Isänmaallisen rintaman” hallituksen salkuttomana ministerinä 9. syyskuuta 1944 – 26. elokuuta 1945. Vuoden 1945 tammikuussa hänestä tuli myös antikommunistisen liiton johtaja ja kansanedustajaksi hänet valittiin lokakuussa 1946.
Kommunistien harjoittaman terrorin vastustaminen ja kansalaisvapauksien puolustaminen koituivat Petkovin kohtaloksi. Hänet ja 24 muuta kansanedustajaa vangittiin parlamentin täysistunnosta 5. kesäkuuta 1947. Sitä ennen hän oli joutunut kommunistien kiusanteon kohteeksi useita kertoja. Hän oli lukenut Sofian hautausmaan portilta oman kuolinilmoituksensa ja hänen hautajaisensa oli järjestetty Sofiassa kolmesti ja kymmenen kertaa maaseudulla.[1]
Nikola Petkovin kotitalo, Sofia
Oikeudenkäynnissä Nikola Petkov puolusti itseään rohkeasti syytöksiä vastaan. Hän totesi, ettei ollut milloinkaan osallistunut laittomaan toimintaan Bulgarian vuonna 1944 perustettua tasavaltaa kohtaan. Hänen menettelytapojaan olivat olleet laillisuus, kansanvalta, rauha ja vapaa sana. Mihinkään salajuoniin hän ei ollut osallistunut eikä myöskään kuulunut salaisiin järjestöihin. Puolustautuminen oli täysin turhaa. Tuomari luki 16. elokuuta 1947 tuomionsa, jonka mukaan Petkov tuomittaisiin kuolemaan ”Bulgarian kansan nimessä” Petkov puolustautui vielä loppuhuudahduksella ”Ei! Ei Bulgarian kansan nimessä! Minut lähetetään kuolemaan teidän ulkomaisten käskijöittenne nimessä, olkootpa Kremlissä tai muualla. Bulgarian kansa, jonka te muserratte oikeudeksi naamioimallanne verisellä hirmuvallalla ei ikinä usko teidän solvauksianne!” Hänet hirtettiin viikkoa myöhemmin.[1]
Nikola Petkov rehabilitoitiin kommunismin sorruttua Bulgariassa, tammikuussa 1990.
Lähteet
Bartosek, Karol: ”Keski- ja Kaakkois-Eurooppa”. Teoksessa Kommunismin musta kirja – rikokset, terrori, sorto. Toim. Courtois, S. et al. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-25073-2
