Neljä paholaista (tansk. De fire Djævle, rinnakkaisnimeltään Punaiset taiteilijat) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. Robert Dinesenin ja Alfred Lindin ohjaaman sirkusdraaman pääosia esittävät Dinesen ja Edith Buemann Psilander.
Juoni
Fritz ja Adolphe myydään lapsina isä Cecchille, joka kouluttaa heistä kiertäviä esiintyjiä. He kasvavat kahden tytön, Aiméen ja Louisen kanssa aikuisiksi ja perustavat Cecchin kuoltua huimapäisen sirkusryhmän nimeltä Neljä paholaista. Fritz solmii suhteen kreivitär Tauben kanssa eikä huomaa häneen rakastunutta Aiméeta. Epätoivoinen tyttö päättää kostaa, ja Neljän paholaisen trapetsiesitys päättyy tragediaan.[1]
Näyttelijät
[1]
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
Kinografenin tuottama Neljä paholaista perustuu tanskalaisen kirjailijan Herman Bangin samannimiseen kertomukseen. Elokuvan varsinaisena ohjaajana voidaan pitää kuvaaja Alfred Lindiä, kun taas Robert Dinesen lienee vastannut näyttelijäryhmän työskentelystä. Lind vilahtaa kuvassa Alfred Hitchcockin tapaan sirkuksen sähkömiehenä.[2]
Neljä paholaista oli ensimmäinen sirkusaiheinen pitkä elokuva. Sen aineksia ovat rakkaustarina, voimakkaat tunteet ja onnettomuuteen päättyvät jännittävät sirkusesitykset. Elokuvan suurin ansio on Lindin kameratyö, joka vangitsee sirkuksen ilmapiirin ja esittää dramaattisen tarinan vaihtelevien kuvakulmien, lähikuvien ja leikkauksen avulla. Kuvakieleltään Neljä paholaista oli ajalleen poikkeuksellisen moderni.[2][3]
Elokuva oli suuri yleisömenestys Tanskassa ja ulkomailla. Tuotantoyhtiö Kinografen rakensi sen tuloilla suuren elokuvastudion, mutta ei onnistunut uusimaan menestystään. Alfred Lind jatkoi sirkuselokuvien sarjaa muun muassa seuraavana vuonna ohjaamallaan Lentävällä sirkuksella.[2]
”Elävien kuvien kuningattareksi” ristitty Neljä paholaista saapui marraskuussa 1911 Helsingin Scala-teatteriin,[4] jossa sitä esitettiin ”täysille saleille” kahden viikon ajan[5]. Elokuvassa oli poikkeuksellisesti myös suomen- ja ruotsinkieliset välitekstit[6]. Turkulaisen Uuden Auran mukaan kyseessä oli ”mieltä järkyttävä, erinomaisesti näytelty sirkusdraama, joka jättää katsojaan kauan pysyvän muiston”[7].
Elokuva on nähtävissä Tanskan elokuva-arkiston mykkäelokuvasivustolla[8].
Lähteet
- ↑ a b De fire Djævle Det Danske Filminstitut. Viitattu 4.5.2020.
- ↑ a b c Cherchi Usai, Paolo: Schiave bianche allo specchio: Le origini del cinema in Scandinavia (1896-1918), s. 127–130. Pordenone: Studio Tesi, 1986. ISBN 88-7692-132-X
- ↑ Fairservice, Don: Film Editing: History, Theory and Practice: Looking at the Invisible, s. 74–76. Manchester: Manchester University Press, 2001. ISBN 0-7190-5776-0
- ↑ Elokuvateatteri Scalan mainos. Uusi Suometar, 12.11.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Scala. Fyren, 49–50/1911, s. 13. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Elokuvateatteri Scalan mainos. Hufvudstadsbladet, 2.12.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pikku uutisia: Elävät kuvat. Uusi Aura, 7.12.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ De fire Djævle Det Danske Filminstitut. Viitattu 4.5.2020.
Aiheesta muualla
