Naksoksen kaupunki oli Sisilian ensimmäinen kreikkalainen siirtokunta ja perustettiin vuonna 734 eaa. Se kukoisti erityisesti klassisella kaudella noin 460–403 eaa. Kaupunki joutui vastakkain Syrakusan kanssa, ja Syrakusa tuhosi sen vuonna 403 eaa. Jäljelle jääneet naksoslaiset asettuivat myöhemmin hieman pohjoisemmaksi Tauromenionin kaupunkiin.[1][2][3]
Naksoksen kaupunki sijaitsi Sisilian itärannikolla, keskeisellä paikalla Kreikasta läntiseen Sisiliaan kulkevan laivareitin varrella. Se oli rakennettu alavalle niemelle, joka tunnetaan nykyisin nimellä Capo di Schisò, ja rannikkotasangolle nykyisen kaupungin etelälaidalla. Tasanko on muodostunut läheisestä Mojo-tulivuoresta virranneesta laavasta. Kaupungin satama oli niemen pohjoispuolella olleessa lahdessa. Niemen lounaispuolelta virtasi joki, joka nykyisin tunnetaan nimellä Santa Venera. Kauempana kaupungin lounaispuolella virtasi suurempi Akesines (nyk. Alcantara) -joki. Kaupungin pohjois- ja luoteispuolella sijaitsivat Tauros-vuoret.[2][3]
Naksoksen kaupunkivaltion hallussa ollutta aluetta ei tunneta kovin hyvin. Se ulottui rannikolla erityisesti kaupungista etelään mainittujen kahden joen laaksoihin, ja sen alueen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä. Alueella sijaitsi oletettavasti myös muita asutuksia. Yksi näistä on voinut olla myöhemmän Tauromenionin eli nykyisen Taorminan paikalla.[1] Naksoksen pohjoispuolella sijaitsi Zanklen eli myöhemmän Messenen alue ja eteläpuolella Katanen alue.[3]
Naksoksen paikka on ollut asuttu jo neoliittisella ja pronssikaudella. Ennen kreikkalaisten tuloa aluetta asuttivat sikulit.[2] Naksoksen kaupunki perustettiin vuonna 734 eaa. Sen perustivat EuboianKhalkiista saapuneet siirtokuntalaiset. Eräiden tietojen mukaan perustajien joukossa oli myös joitakin joonialaisia ja megaralaisia asuttajia. Osa tuli todennäköisesti KykladienNaksoksesta, Khalkiin liittolaiskaupungista, mistä kaupunki sai nimensä.[1] Jostakin syystä kukaan antiikin aikainen kirjailija ei kuitenkaan mainitse kaupungin nimen alkuperää. Naksos oli koko Sisilian ensimmäinen kreikkalainen siirtokunta, sillä se perustettiin vuosi ennen Syrakusaa. Eforoksen mukaan siirtokuntalaisten johtajana olisi toiminut ateenalaista syntyperää ollut Theokles (tai Thukles). Thukydideen mukaan kaupunki oli kuitenkin puhtaasti khalkislainen siirtokunta, ja sellaisena sitä pidettiin ainakin myöhempinä aikoina. Siirtokuntalaisten suojelijana toimi Apollon Arkhegetes.[2][3][5]
Kaupunkiin on pian sen perustamisen jälkeen tullut lisää asuttajia, sillä vain muutama vuosi kaupungin perustamisen jälkeen, vuonna 730 eaa., Naksoksen khalkislaiset pystyivät itse lähettämään joukon siirtokuntalaisia perustamaan ensin Leontinoin ja sitten Katanen. Leontinoin perustajaksi mainitaan Theokles ja Katanen perustajaksi khalkislainen Euarkhos. Strabonin ja Pseudo-Skymnoksen mukaan myös Zankle perustettiin Naksoksesta käsin. Thukydides ei vahvista tätä, mutta koska Zankle oli varmuudella khalkislainen siirtokunta, perustajiin kuului todennäköisesti myös naksoslaisia emäkaupungista tulleiden ohella. Myös Kallipolis oli Naksoksen siirtokunta.[3][5]
Naksoksen lyömä hopeadrakhma, n. 530–510 eaa. Kuvituksessa Dionysoksen pää sekä viinirypäleterttu ja teksti ΝΑXΙΟΝ, Naksion.
Uusien siirtokuntien perustaminen kertoo Naksoksen menestyneen ja vaurastuneen. Muutoin sen varhaishistoriasta tiedetään vain vähän. Ensimmäiset maininnat koskevat kaupungin kohtaamia onnettomuuksia. Herodotoksen mukaan Naksos oli yksi Gelan tyrannin Hippokrateen piirittämistä ja valtaamista kaupungeista noin vuonna 498–491 eaa. Kaupunki vaikuttaisi tämän jälkeen säilyneen Gelan alaisuudessa.[1][3][6]
Naksos löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. ja pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1] Kaupungin lyömissä rahoissa esiintyi tyypillisesti Dionysoksen pää ja toisella puolella viinirypäleterttu tai myöhemmin kantharosta kohottava sileeni.[2] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Naksios (Νάξιος).[3] 500-luvulla eaa. kaupungista oli kotoisin urheilija Teisandros, joka voitti sekä Olympian että Python kisat neljästi.[1][7]
Klassinen kausi
Myöhemmin Naksos vaikuttaa päätyneen Syrakusan tyrannin Gelonin ja tämän veljen Hieronin valtaan, sillä kaupungin tiedetään olleen viimeksi mainitun alaisuudessa vuonna 476 eaa. Kyseisenä vuonna Hieron siirrätti Naksoksen ja Katanen asukkaat Leontinoihin ja asutti tyhjilleen jääneet kaupungit uudella väellä vahvistaakseen omaa valtaansa.[1][3][8]
Naksoksen lyömä hopeadrakhma, n. 461–430 eaa. Kuvituksessa Dionysoksen pää sekä juopunut sileeni ja teksti ΝΑXΙΟΝ, Naksion.
Naksoksen ei kerrota kapinoineen muiden kaupunkien tavoin Hieronin kuoltua, mutta ilmeisesti se palautettiin vanhalle khalkislaiselle väestölleen Katanen tavoin vuonna 460 eaa. Arkeologisten löytöjen perusteella kaupunki rakennettiin tämän jälkeen uudelleen. Seuranneella ajalla khalkislaiset Naksos, Leontinoi ja Katane olivat liitossa Syrakusaa ja saaren muita doorilaisia kaupunkeja vastaan. Muut kaupungit tukivat Leontinoita sen jouduttua konfliktiin Syrakusan kanssa vuonna 427 eaa. Ateenan ensimmäisen, Lakheen ja Kharmideen johtaman Syrakusaan suuntautuneen sotaretken aikaan 427–425 eaa. Naksos liittyi Ateenan puolelle. Kaupunki tuki Ateenaa myös toisen ja suuremman Sisilian sotaretken alkaessa vuonna 415 eaa., ja salli ateenalaisten rantautua kaupunkiin. Lopulta Naksos ja Katane olivat Sisilian ainoat kreikkalaiskaupungit, jotka olivat sodassa Ateenan puolella.[1][2][3][8]
Ateenan sotaretken epäonnistuttua khalkislaiset kaupungit olivat luonnollisesti vihollisuuksissa Syrakusan kanssa. Riidat unohdettiin vuonna 409 eaa., kun saaren kaikkia kreikkalaiskaupunkeja kohtasi yhteinen uhka Karthagon taholta. Naksoksen sijainti pelasti sen sodassa samalta kohtalolta, jonka Akragas, Gela ja Kamarina kokivat. Naksos joutui kuitenkin kohtaamaan Syrakusan vuonna 404/403 eaa., kun sen tyranni Dionysios suuntasi aseensa saaren khalkislaisia kaupunkeja vastaan. Hän sai vallattua Naksoksen sen sotapäällikkönä toimineen Prokleen tekemän maanpetoksen avulla. Tämän jälkeen hän tuhosi koko kaupungin, myi kaikki kaupunkilaiset orjiksi ja antoi kaupungin alueet sikuleille.[2][3][9]
Kaupungin maat saaneet sikulit rakensivat uuden asutuksen läheiselle Tauros-vuorelle vuonna 396 eaa. Se kasvoi huomattavaksi kaupungiksi, joka sai nimen Tauromenion (lat. Tauromenium). Rhegionlaiset yrittivät saada entiset naksoslaiset ja katanelaiset asutettua Mylaihin, mutta messeneläiset ajoivat nämä pois jonkin ajan kuluttua. Tämän jälkeen naksoslaiset hajaantuivat eri puolille saarta.[1][3][10]
Vuonna 358 eaa. Andromakhos, historioitsija Timaioksen isä, kokosi naksoslaiset maanpakolaiset yhteen ja asetti nämä Tauromenioniin, josta tuli tämän jälkeen kreikkalainen kaupunki ja Naksoksen perillinen. Tämän vuoksi esimerkiksi Plinius vanhempi sanoo virheellisesti Tauromenionin olleen aiemmin nimeltään Naksos.[3][11]
Naksoksen paikka jäi autioksi. Aiemmin on ajateltu, ettei sitä koskaan rakennettu uudestaan,[3] mutta uudemman tutkimuksen valossa paikalle syntyi vähäinen asutus 300-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Se löi muun muassa omaa rahaa. Asutus paikalla säilyi pienimuotoisena roomalaiselle ja bysanttilaiselle kaudelle saakka.[1][2]
Tutkimus
Naksoksen paikalla on suoritettu arkeologisia kaivauksia muun muassa 1980- ja 1990-luvuilla. Suomen Ateenan-instituutti suoritti paikalla arkeologisia tutkimuksia vuosina 2012–2017 yhdessä Suomen Rooman-instituutin ja Naxoksen arkeologisen puiston kanssa. Tutkimusprojekti keskittyi kaupunkikuvan kartoitukseen ja geofyysiseen tutkimukseen, jonka tavoitteena oli muun muassa kaupungin asemakaavan sekä suurimpien rakennusten sijainnin selvittäminen ilman varsinaisia kaivauksia. Tutkimus kattoi koko kaupunginmuurien sisäpuolisen alueen. Suomalaisten puolelta projektin johtajana toimi Jari Pakkanen.[12]
Rakennukset ja löydökset
Asemakaava ja kaupunginmuurit
Naksoksessa on ollut suunniteltu asemakaavaarkaaiselta kaudelta 600-luvulta eaa. lähtien. Se on merkittävä, koska se on varhainen esimerkki kreikkalaisen siirtokunnan kaupunkisuunnittelusta ja edelsi Hippodamoksen nimiin laitettuja myöhempiä kreikkalaisten kaupunkien asemakaavoja. Asemakaava uusittiin kokonaisuudessaan jälleenrakennuksen yhteydessä noin 460 eaa., ja pääkadut käännettiin aiemmasta koillis-lounaissuuntaisesta hieman enemmän itä-länsisuuntaisiksi. Jälkimmäisessä vaiheessa leveitä pääkatuja oli kolme ja niiden kanssa ristenneitä karkeasti pohjois-eteläsuuntaisia poikkikatuja 14. Korttelit olivat pitkiä ja kapeita, ja niiden koko oli noin 39,2 × 156,7 metriä.[1][2][12]
Kaupungin länsiosassa sijaitsi pyhäkköjen alue, rannikolla koillisosassa satama ja sen lähellä agora eli kokoontumis- ja kauppapaikka. Kaupungin pohjoisosassa olivat savenvalajien korttelit (kerameikos), joista on löydetty työpaja- ja varastotilojen jäänteitä sekä välineitä, kuten savenvalajien käyttämiä muotteja.[1][2]
Kaupunki on ollut ympäröity muurein 500-luvulla eaa. Tätä ennen kaupunkilaiset ovat saattaneet käyttää linnoituksena paikalla ollutta pronssikautista linnaketta. Muureista on säilynyt laajoja osia niiden kolmelta sivulta, mutta ei juurikaan pohjoislaidalta.[1][2]
Naksoksen tunnetuimpiin pyhäkköihin kuului Apollon Arkhegeteen pyhäkkö ja alttari. Se oli omistettu kaupungin perustajien suojelijana toimineelle Apollonille. Tapana oli, että kaikki kaupungista Kreikkaan pyhää tehtävää varten lähetetyt lähettiläät (theoroi) uhrasivat alttarilla lähtiessään ja palatessaan. Thukydideen mukaan pyhäkkö sijaitsi kaupungin ulkopuolella. Sen arvellaan sijainneen lähellä satamaa kaupungin niemen pohjoispuolella. Alttari jäi jäljelle myös kaupungin tuhon jälkeen, ja se mainitaan vielä Sextus Pompeiuksen sodan yhteydessä vuonna 36 eaa.[1][3][13][14]
Kaupungin lounaislaidalta läheltä Santa Venera -jokea on löydetty pyhäkköalue, jota arvellaan antiikin lähteissä mainituksi Afroditelle omistetuksi pyhäköksi. Tunnistus on kuitenkin epävarma, ja sitä on ehdotettu myös Heran pyhäköksi. Pyhäkköalue on ajoitettu 600–500-luvuille eaa. Sieltä on löydetty kahden temppelin rauniot. Niin kutsuttu Temppeli A on ajoitettu 600-luvulle eaa. ja niin kutsuttu Temppeli B noin vuoteen 525 eaa. Paikalta on löydetty myös pienempien rakennusten jäänteitä sekä alttari. Pyhäkköalueen rakennukset on ollut koristeltu terrakotasta tehdyillä koristeilla, joissa esiintyy lotuksenkukkia ja palmunlehtiaiheita. Merkittävimpiin kuuluvat sileenihahmoiset antefiksit. Pyhäkköalue on ollut ympäröity temenos-muurilla.[1][2][14]
Hautausmaat
Kaupungin hautausmaita on löydetty Santa Venera -joen läheltä. 500–400-luvuille eaa. ajoittuvat haudat sijaitsevat joen länsipuolella hieman kauempana, ja 300-luvun eaa. haudat joen läheisyydessä sekä kukkuloilla.[2]
Esinelöydöt
Naksoslaista keramiikkaa on löydetty paljon. Kaupunki tuotti erityisesti 700–600-luvuilla eaa. omintakeista keramiikkaa, joka oli saanut vaikutteensa Euboialta ja Kykladeilta.[2] Myös löydettyjen rahojen tyyppi sekä piirtokirjoituksissa käytetty kirjaimisto todistavat yhteyksistä Kykladien Naksokselle.[1]
↑ abcdefghijklmnopqHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”41 Naxos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghijklmnoStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”NAXOS (Punta di Schisò) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghijklmnoSmith, William: ”Naxos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
.jpg)
,_with_Languid_Drunken_Silenos_on_the_Reverse.jpg)
.jpg)
