Naisjärjestöjen Keskusliitto (entinen Suomen Naisten Kansallisliitto) on vuonna 1911 perustettu naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Siihen kuuluu laajasti suomalaisia naisjärjestöjä sekä naisvaltaisten alojen ja naiserityistä työtä tekeviä järjestöjä. Toimintaa rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriö, yksityiset säätiöt ja rahastot sekä jäsenjärjestöt.[1] Naisjärjestöjen Keskusliitto perustettiin alun perin International Council of Womenin Suomen osastoksi, ja kansainvälinen yhteistyö on ollut olennainen osa sen toimintaa.[2]
Naisjärjestöjen Keskusliitto on feministinen naisjärjestöjen kattojärjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistäminen. Liitto koordinoi ja tukee jäsenjärjestöjensä toimintaa ja huoltaa jatkuvasti kasvavaa naisjärjestöjen verkostoa. Liitto on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja kaksikielinen.
Toiminta muodostuu lausunnoista sekä sidosryhmätyöskentelystä niin päättäjien kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Lisäksi liitto tekee aktiivista vaikuttamistyötä eri yritysten ja muiden tahojen kanssa muun muassa erilaisten hankkeiden kautta. Hankkeiden avulla lisätään tietoisuutta, koulutetaan jäsenjärjestöjä ja sidosryhmiä ajankohtaisista teemoista sekä kannustetaan konkreettisiin tasa-arvotekoihin. Liitto viestii aktiivisesti tasa-arvotiedosta ja naisten asemasta.
Naisjärjestöjen Keskusliitto on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa tukeva järjestö.[3]
Liitto myöntää Aleksandra-palkinnon (ensimmäisen puheenjohtajan, Alexandra Gripenbergin, mukaan) huomattavasta työstä tasa-arvon edistämiseksi.
Ylintä päätäntävaltaa Naisjärjestöjen Keskusliitossa käyttää vuosikokous. Vuosikokous valitsee Naisjärjestöjen Keskusliitolle hallituksen, johon kuuluvat puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja kymmenen jäsentä.