TL-2:n voimanlähteenä käytettiin NW T -mallin nelisylinteristä, vesijäähdytteistä rivimoottoria, jonka sylinteriryhmä oli valettu yhdestä kappaleesta.[1] Moottorissa oli puolipallon muotoiset palotilat ja sylinterikannen yläpuolinen nokka-akseli, joka toimi väliakselin ja kahden kartiohammaspyöräparin välityksellä. Moottorissa oli Boschin valmistama magneettosytytys.[2]
Voimansiirto ja alusta
Moottorin jatkeena ollut nelivaihteinen vaihteisto oli myös peräisin T-mallista, sen sijaan jäykällä taka-akselilla ollut tasauspyörästö oli varustettu henkilöautomallia suuremmalla välityssuhteella. Myös etuakseli oli jäykkä. Kummankin akselin jousituksina oli pitkittäin asennetut, puolielliptiset lehtijouset, jotka oli kiinnitetty auton suorakaiteen muotoiseen runkorakenteeseen. Taka-akselilla oli mekaanisesti toimivat rumpujarrut. Pyörinä oli teräsvaluvanteet, joissa oli umpikumirenkaat.[1]
Suorituskyky
Auton kantavuus oli 2 000 kg ja sen huippunopeus oli 35 km/h.[1]
Sotilaskäyttö
Itävalta-Unkarin asevoimille toimitetuissa yksilöissä oli avoin, taitettavalla pressukatteella varustettu ohjaamo sekä avoin lava, jota varten oli erillinen pressu.[1] Vuoteen 1917 mennessä armeijalle toimitettiin yhteensä 663 TL-2:a sekä raskaampaa TL-4:ää.[3]
Tšekkoslovakian itsenäistyttyä vuonna 1919 Nesselsdorfer Wagenbaun uudeksi nimeksi tuli Kopřivnická Vozovka ja TL-2:sta tuli Tatra T51. Tšekkoslovakian asevoimat tilasi yritykseltä ensimmäiset moottoriajoneuvonsa, ja näiden joukossa oli myös T51-malleja.[3]
Lähteet
↑ abcdefgRadomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 3, s. 3 - 4. Nevojice: Jakab, 2008. ISBN 978-80-87161-03-6
↑ abRadomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 2, s. 3 - 13. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5
