Runkosarjan piste- ja syöttöpörssin voitti Montreal Canadiensia edustanut Elmer Lach.[1] Lach keräsi 50 ottelussa yhteensä 80 tehopistettä, joista 26 oli maaleja ja 54 syöttöpisteitä.[5] Hän myös sai arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn.[6][7] Keskushyökkääjänä pelannut Lach ja vasen laitahyökkääjä Toe Blake muodostivat yhdessä Maurice Richardin kanssa erittäin tehokkaan, myöhemmin lempinimellä ”Punch Line” tunnetun ketjun, jonka toimivuuden ansiosta Richard onnistui ensimmäisenä jääkiekkoilijana tekemään 50 maalia 50 NHL-ottelussa. Seuraavan kerran saavutukseen pystyi Mike Bossy 36 vuotta myöhemmin kaudella 1980–1981.[8][9]
Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Detroit Red Wingsin Joe Carveth. Hän teki 14 pudotuspeliottelussa 11 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 6 maaliin johtaneita syöttöjä.[10] Parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophyn sai Toronto Maple Leafsin maalivahti Frank McCool.[1][11]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
