Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) ovat varsinkin kasvirasvoissa esiintyviä rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on vähintään kaksi kaksoissidosta. Jokaista kaksoissidosta kohti molekyylissä on kaksi vetyatomia vähemmän kuin vastaavassa tyydyttyneessä rasvahapossa, jossa on yhtä monta hiiliatomia.[1]
Kaksoissidosten määrä, sijainti ja konfiguraatio määrittelevät rasvahapon fysikaaliset ominaisuudet[1]. Monityydyttyneet rasvahapot esimerkiksi hapettuvat herkemmin kuin tyydyttyneet ja yksittäistyydyttymättömät[2].
Luonnon rasvahapoissa kaksoissidokset ovat yleensä cis-muotoa. Cis-muotoinen kaksoissidos aiheuttaa rasvahapon hiiliketjuun mutkan, mutta trans-muotoinen kaksoissidos on suora. Mitä enemmän rasvahapossa on kaksoissidoksia, sitä alempi on sen sulamispiste.
Välttämättömät n-3- ja n-6-sarjan rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Välttämättömät n-3-sarjan rasvahappot ovat alfalinoleenihappo (ALA) ja n-6-sarjan rasvahappo linolihappo. Linolihappo on ihmisravinnon yleisin tyydyttymätön rasvahappo[3]. Linoli- ja alfalinoleenihappo muuntuvat kudoksissa 20- ja 22-hiilisiksi eli pitkiksi ja korkeasti tyydyttymättömiksi rasvahapoiksi (engl. highly unsaturated fatty acid, HUFA)[4].
Toinen nimitys monityydyttymättömille rasvoille on polytyydyttymättömät rasvahapot.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla monityydyttämättömien rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla 5–10 E%, josta n-3-rasvahappojen suositeltava osuus on 1 E%. Alle 2-vuotiailla suositus vaihtelee iän mukaan. [5]
Länsimaiden asukkaiden omega 6 -rasvahappojen saanti on lisääntynyt niin paljon, että omega kuutosta saadaan nykyisin 12–20 enemmän kuin omega kolmosta, vaikka niiden saanti saisi olla enintään viisi kertaa suurempaa[6].
Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat monityydyttämättömiä rasvahappoja keskimäärin: naiset 10,4 g/vrk ja miehet 14,7 g/vrk eli energiasta naiset 5,7 E% ja miehet 5,9 E%. Suurimmalla osalla väestöstä saanti on suositusten mukaista. Suomalaisten monityydyttämättömistä rasvahapoista yli puolet saadaan ravintorasvoista (kasviöljyt ja margariinit). Seuraavaksi yleisin lähde on liha. [7].
Äidinmaito sisältää sitä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mitä enemmän äiti nauttii niitä ravinnossaan. Niiden osuus ei vaikuta kuitenkaan lapsen kasvunopeuteen.[11]
Runsas monityydyttämättömien rasvahappojen saanti pienentää sekä LDL- että HDL-hiukkasten kuljettaman kolesterolin määrää[12].
Monet viime vuosina julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että monityydyttymättömien rasvojen kuumennuksen yhteydessä syntyvä HNE eli 4-hydroksinonaali (4-hydroksi-trans 2-nonenaali ta 4-hydroksi-trans-2-nonenaali on suuressa roolissa esimerkiksi metabolisen oireyhtymän, diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, neurologisten ja immunologisten sairauksien sekä korkeaan ikään liittyvien rappeumasairauksien synnyssä[13].
Monityydyttymättömien teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä[14]. Vuonna 2004 julkaistussa naisilla tehdyssä suomalaistutkimuksessa havaittiin, että tmonityydyttymättömän rasvan lisääminen lisäsi terveydelle haitallista hapettunutta LDL-kolesterolia[15].
Väestötutkimuksissa on havaittu, että veren HUFA:n kokonaismäärän suhteessa omega-6-peräiseen HUFA:an pitäisi olla korkeintaan 1/2:een optimaalisen sydänterveyden kannalta. HUFA-rasvahapot ovat linoli- ja alfalinoleenihapoista muodostuvia korkeasti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Tämä saavutetaan joko vähentämällä ravinnon omega 6 -rasvahappojen määrää tai lisäämällä omega 3 -rasvahappojen määrää.[4]
Vuonna 2021 julkaistussa kiinalaistutkimuksessa havaittiin, että eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja nauttivalla väestöneljänneksellä esiintyy yli kolme kertaa enemmän ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa kuin vähiten nauttivilla. Riski alkaa lisääntyä voimakkaasti päiväsaannin ylittäessä 19 grammaa. Tutkimuksen osanottajamäärä oli 1068 henkeä ja rasvamaksan muut riskitekijät vakioitiin.[16]
Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että se väestökolmannes, jonka veressä oli eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja, sairastui haimasyöpään lähes neljä kertaa useammin kuin se kolmannes, joiden veressä oli vähiten monityydyttymätöntä rasvaa[17].
Monityydyttymättömässä ruokaöljyssä uppopaistetun ruoan runsasta nauttimista pidetään yhtenä merkittävimmistä kakkostyypin diabeteksen ja Alzheimerin taudin riskiä lisäävistä tekijöistä[18].
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 1987 ravitsemussuosituksissa painotettiin monityydyttymättömien rasvahappojen saannin tärkeyttä[19]. Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksella suositeltiin kuitenkin vuonna 1993, että monityydyttymättömien rasvahappojen saanti olisi enintään kolmannes nautitun kokonaisrasvan määrästä[12].