Menedemos (m.kreik. Μενέδημος, s. noin 350 – k. noin 278–275 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja eretrialaisen koulukunnan perustaja.
Elämä
Diogenes Laertioksen mukaan Menedemos oli kotoisin Eretriasta. Hän oli ylhäistä syntyperää, mutta työskenteli silti rakentajana ja teltantekijänä, kunnes hänet lähetettiin sotilaspalvelukseen Megaraan. Laertios kertoo, että hän kuuli samalla matkalla Platonin opetuksia, ja päätti omistaa elämänsä filosofialle.[1] Hän oli todennäköisesti kuullut Platonin oppilaiden opetusta, sillä jos hänen syntymänsä ajoitus on oikea, Platon oli kuollut hänen ollessaan nelivuotias, eikä hän siten ollut voinut tavata Platonia[2].
Menedemos ystävystyi eliniäksi Megarassa Asklepiadeehen. He opiskelivat Megarassa Stilponin oppilaana. Myöhemmin he siirtyivät Eliiseen ja liittyivät Faidonin elisläiseen koulukuntaan.[3] Asklepiadeen ja Menedemoksen vahvaa ystävyyttä verrattiin Pyladeen ja Oresteen suhteeseen.[4]
Athenaios kirjoitti teoksessa Deipnosofistai, että koska Asklepiades ja Menedemos olivat köyhiä, heidät haastettiin lopulta areiopagin neuvoston eteen selittämään, kuinka he voivat viettää kaiket päivät filosofien seurassa ilman, että heillä näyttää olevan minkäänlaista työtä. He kutsuivat todistajakseen myllärin, joka selitti heidän puivan viljaa öisin kahden drakhman palkalla. Areiopagin jäsenet olivat tästä niin hämmästyneitä, että he palkitsivat miehet 200 drakhmalla.[5]
Lopulta Asklepiades ja Menedemos asettuivat Eretriaan ja siirsivät Faidonin koulun sinne, niin että siitä tuli eretrialainen koulukunta. Kummankin kerrotaan olleen naimisissa, Asklepiadeen äidin ja Menedemoksen tyttären kanssa. Kun Asklepiadeen vaimo kuoli, hän otti Menedemoksen vaimon, ja Menedemos puolestaan nai erään rikkaan naisen.[4] He elivät kaikki yhdessä talossa, ja Menedemos antoi sen hallinnan entiselle vaimolleen.[4] Asklepiades kuoli Eretriassa ennen Menedemosta vanhalla iällä.[6]
Filosofisten töidensä lisäksi Menedemos otti johtavan roolin kaupunkinsa politiikassa Aleksanteri Suuren kuolemasta omaan kuolemaansa. Hän sai muun muassa Demetrioksen myöntämään alennuksen tiettyihin veroihin. Hän oli Antigonos II Gonataksen ystävä, ja se sai kansan epäilemään hänen luotettavuuttaan. Siksi hän joutui pakenemaan kaupungista. Hän pakeni Antigonoksen hoviin, ja hänen kerrotaan kuolleen suruun. Toiset taas kertovat hänen kuolleen paastottuaan seitsemän päivää, koska ei saanut taivuteltua Antigonosta vapauttamaan kotikaupunkiaan.[1]
Filosofia
Menedemoksen filosofiset näkemykset tunnetaan ainoastaan osittain. Athenaios siteeraa Epikratesta sanoessaan, että hän oli platonilainen,[7] mutta muut lähteet sanovat hänen suosineen Platonin sijasta Stilponia.[8] Diogenes Laertios sanoo, että hän ei halunnut pitää hyviä asioita ja hyödyllisiä asioita samoina. Hän myös hylkäsi kieltävät propositiot, koska hänen mielestään ainoastaan myöntävillä propositioilla saatettiin ilmaista totuutta.[1]
Plutarkhos[9] ja Cicero[10] sanovat hänen eettisestä ajattelustaan, että hän piti Hyvettä yhtenä, millä nimellä sitä sitten kutsutaankaan, ja sanoi sen olevan älyllinen. Laertios sanoo, että hän ei jättänyt jälkeensä kirjoituksia.[11] Laertioksen mukaan eretrialainen koulu hävisi lyhyen ja melko merkityksettömän olemassaolon jälkeen.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 97–103 (II.17), 469-471. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3
- ↑ Encyclopaedia Britannica 1911, Open Library, viitattu 20.8.2012
- ↑ DL II.126.
- ↑ a b c DL II.137.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai IV.168.
- ↑ DL II.138.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai II.54.
- ↑ DL II.134.
- ↑ Plutarkhos: Moraalisesta hyveestä (De virtute morali) 2.
- ↑ Cicero: Academica II.42.
- ↑ DL Ι.16.
Aiheesta muualla
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
