Megatherium

Megatherium
Megatherium americanumin luuranko.
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Pilosa
Alalahko:	Laiskiaiset Folivora
Heimo:	†Megatheriidae
Suku:	†Megatherium Cuvier, 1796 [1]
Lajit [1]
†Megatherium altiplanicum †Megatherium americanum †Megatherium antiquum †Megatherium celendinense †Megatherium gallardoi †Megatherium gaudryi †Megatherium medinae †Megatherium smaltatum †Megatherium sundti †Megatherium tarijense †Megatherium urbinai
Katso myös
Megatherium Wikispeciesissä   Megatherium Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Megatherium on sukupuuttoon kuollut elefantin kokoinen kasvinsyöjänisäkäs. Se kuului laiskiaisten alalahkoon. Sen tieteellinen nimi tarkoittaa suurta petoa. Megatherium eli Etelä-Amerikassa, myöhäisestä plioseenistä pleistoseenin loppuun.^[1]

Ulkonäkö ja koko

Megatherium oli yksi suurimmista maanisäkkäistä, ja ainoastaan jotkut norsu-eläimistä ja sarvettomista sarvikuonoista pystyivät kasvamaan huomattavasti suuremmiksi. Megatherium americanum oli yli kuusi metriä pitkä, 2,1 metriä korkea hartioiltaan ja painoi jopa neljä tonnia. Pystyyn noustessaan eläin saattoi olla yli neljä metriä korkea. Sillä oli lyhyt häntä ja kapea suu. Eläimen eturaajat päättyivät 18-senttimetrisiin kynsiin, joita se käytti lehtien repimiseen ja kaivamiseen.^lähde?

Käyttäytyminen

Megatherium oli kasvinsyöjä, tosin joidenkin sen sukulaisista uskotaan myös syöneen lihaa.^[2][3] Se kulki yleensä neljällä jalalla, mutta pystyi nousemaan kahdelle jalalle hännän avustamana varsinkin ruokaillessaan. Kokonsa sekä kuuman ja kuivan elinympäristönsä takia eläimen on joidenkin tutkijoiden mielestä täytynyt olla joko hienokarvainen tai kokonaan karvaton norsujen ja sarvikuonojen tapaan.^lähde?

Megatherium eli ruoho-tasangoilla ja harvahkoilla metsämailla, ja se vältteli luultavasti tiheämpiä metsiä kokonsa takia. Hampaidensa ja kapean suunsa takia takia sen uskotaan syöneen erityisen kuitupitoista ravintoa, varsinkin korkeiden puiden lehtiä, joihin vain maalaiskiaiset ylettyivät. Petojen vähyyden takia laiskiaisen uskotaan olleen aktiivinen päivällä. Ei ole varmaa, oliko eläin laumaeläin vai yksineläjä, mutta koonsa takia naaras luultavasti synnytti yhden poikasen kerrallaan ja saattoi huolehtia poikasestaan pitkiäkin aikoja.^lähde?

Megatherium oli raskasrakenteinen, ja sen luut ja nivelet olivat erityisen paksut, mikä vakautti eläintä varsinkin, kun se kohottautui täyteen mittaansa. Sukulaistensa tapaan eläin ei ollut nopea, mutta harva petoeläin oli tarpeeksi uhkarohkea haastamaan jätin. Karhu Arctotherium, sapelihammaskissa Smilodon populator, jaguaari ja monia koiraeläimiä eli samaan aikaan kuin Megatherium, mutta nämä olivat joko liian pieniä ollakseen uhka tai metsästivät helpompaa saalista.^lähde?

Sukupuutto

Ihmiset levittäytyivät mantereelle samoihin aikoihin kuin Megatherium kuoli sukupuuttoon, ja argentiinalaiselta arkeologiselta kaivaukselta onkin löydetty ihmisten teurastamien Megatheriumin luita. Metsästystä pidetään ainakin osasyynä Megatheriumin katoamiseen ilmastonmuutoksen ohella.^lähde?

Robert Bruce Horsfallin näkemys Megatheriumista.

Lähteet

• https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1631068316301270?via%3Dihub Viitattu 11.11.2023 (englanniksi)

Viitteet

1. Megatherium Fossilworks. Viitattu 16.6.2013. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
2. Megatherium Prehistoric Wildlife. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
3. Megatherium (arkistoitu 24.5.2012) BBC Science & Nature. BBC. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)