Reger sävelsi yli kaksisataa urkusävellystä, laajoja sinfonisia teoksia sekä suuren määrän kamari- ja kuoroteoksia. Hänen tyylissään nähdään yhdistyvän romantiikan ajan musiikin ilmaisu barokin ajan muotokieleen ja kontrapunktiin. Hänen ehkä tunnetuin urkusävellyksensä on Fantasia ja fuuga nimestä B-A-C-H opus 46 vuodelta 1900.[1]Rosalinde Haas on levyttänyt vuosina 1988–1993 kaikki Regerin urkuteokset.[2]
Ensimmäiset viulu- ja piano-oppinsa Reger sai vanhemmiltaan. Sitten urkuri Adalbert Lindner opetti Regerille pianonsoittoa. Myös Regerin isä Joseph Reger soitti urkuja, ja poika auttoi isää rakentamaan kotiurkuja koulu-urkujen rikkinäisistä osista. Kotiuruilla Reger tutustui Bachin, Robert Schumannin, Felix Mendelssohnin ja Franz Lisztin urkuteoksiin.[3]
Vuonna 1890 Reger pääsi Sondershausenin konservatorioon musiikkiteoreetikko Hugo Riemannin oppiin. Armeija-ajan aiheuttamien mielenterveysongelmien ja rahapulan vuoksi Reger kuitenkin muutti takaisin vanhempiensa luokse Weideniin.[3]
Regerin sävellystyön tärkeimmät ajanjaksot sijoittuvat Weideniin 1898–1901, Müncheniin 1901–1907, Leipzigiin 1907–1911 sekä Meiningeniin 1911–1915. Weidenissa Reger sävelsi monia piano- ja urkuteoksia, liedejä sekä kuoro- ja kamarimusiikkia. Vuonna 1901 hän sai vanhempansa muuttamaan Müncheniin saadakseen itselleen paremmat työolot ja enemmän musiikillisia vaikutteita. Münchenin vuosina Reger olikin hyvin aktiivinen sekä säveltäjänä että pianistina, jossa roolissa konsertoi ympäri Eurooppaa. Vuonna 1902 Reger avioitui Elsa von Berckenin (o.s. Bagenski) kanssa.[3]
Vuonna 1907 Reger kutsuttiin Leipzigin yliopiston musiikilliseksi johtajaksi ja sävellyksen professoriksi. Ensinmainitun toimen hän jätti pian ja keskittyi opetukseen, säveltämiseen ja konsertointiin. Vuonna 1909 pidettiin ensimmäinen hänelle omistettu Reger-Fest Dortmundissa.[3] Regerin sävellysoppilaisiin kuului muiden muassa suomalainen Aarre Merikanto.[4]
Reger ryhtyi vuonna 1911 Meiningenin hoviorkesterin (Meininger Hofkapelle) kapellimestariksi. Vuonna 1915 Reger muutti Jenaan keskittyäkseen säveltämiseen, jota jatkoikin kuolemaan asti huolimatta terveysongelmista. Hän kävi kuitenkin yhä opettamassa Leipzigissa, ja kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1916 sikäläisessä hotellissa.[3]