Matias (Matti) Anselmi Äyräpää (vuoteen 1876 asti Europaeus); (11. huhtikuuta 1852 Liperi – 15. lokakuuta 1928 Helsinki) oli lääkäri, hammaslääkäri sekä Suomen hammaslääketieteen uraauurtava tutkija.[1] Häntä on kutsuttu jopa "Suomen hammaslääketieteen isäksi".[1] Äyräpää oli myös kulttuurivaikuttaja ja tunnettu suomalaisuusmies, joka osallistui keskeisten suomenmielisten järjestöjen ja yritysten perustamiseen.[2]
Suku ja koulutus
Matti Europaeuksen vanhemmat olivat Liperin kirkkoherra, teologian tohtori, valtiopäivämies Anders Josef Europaeus ja tämän toinen vaimo, Helsinkiin muuttaneen ruotsalaisen kauppiaan Johan Lampan tytär, Selma Augusta Lampa (1814–1852).[1][3] Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista hän oli nuorin. Äiti kuoli kuukausi Matin syntymän jälkeen.[4] Äyräpään äidinperintöä oli Lampan talo, jossa Hammaslääketieteen laitos toimi vuosina 1906–1914.[5] Matti Äyräpään velipuolen, Anders Theodor Europaeuksen poika oli arkeologi Aarne Äyräpää.
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä Helsingfors Privatlyceumista (ns. Böökin lyseo)[2] vuonna 1871.[1] Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1875 ja filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1876.[1] Jo opiskeluaikoinaan Europaeus oli vahva fennomanian kannattaja, ja suomensi sukunimensä aivan ensimmäisten joukossa, ottaen käyttöön sukunsa vanhan nimen Äyräpää. Hän oli ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja johti jonkin aikaa myös suomenmielisten ylioppilaiden Suomalainen Nuija -opiskelijajärjestöä.[2]
Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1878 ja suoritti vielä sen jälkeen lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1883 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vuonna 1891.[1]
Äyräpää kiinnostui hammaslääketieteestä jo lääketieteen kandidaattina, kun hän kirurgian kurssin yhteydessä näki pitkälle edenneitä hammastulehduksia, joiden ainoana hoitona oli hampaan poisto. Hän hakeutui ensin Helsingissä toimivan hovihammaslääkäri Simon Bensowin yksityisoppilaaksi opettelemaan hampaiden "plombeerausta" eli paikkausta ja myöhemmin opintomatkoille myös ulkomaille. Jo vuonna 1883 hän avasi hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pohjois-Esplanadin varrella, ja tästä tuli hänen varsinainen leipätyönsä.[2]
Lääkärinura
Vielä 1800-luvulla hammaslääkärin toimi oli tyypillinen käsityöläisammatti, ja käytännössä ainoa käytössä ollut hoitomuoto oli viallisen hampaan poisto. Äyräpään vaikutuksesta siitä tuli yliopistossa opiskeltava tieteenala. Muun muassa hänen ponnistelujensa ansiosta aloitettiin Suomen hammaslääkärikoulutus Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa 1890-luvun alussa.[6]
Hänestä tuli ensimmäinen yliopistollinen hammaslääketieteen opettaja, vaikka hänellä ei ollut muodollista hammaslääkärin tutkintoa ja hän oli tässä työssä pitkälti itseoppinut.[2]
Matti Äyräpää oli yksi Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin perustajista ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Myös Duodecimin perustaminen vuonna 1881 kytkeytyi kielitaisteluun, ja seuran ensimmäinen tehtävä oli luoda lääketieteen alalle suomenkielistä termistöä.[7] Hän oli perustamassa myös Suomen hammaslääkäriseuraa, Kalevalaseuraa, KOP:ia, Takaharjun parantolaa, Vakuutusyhtiö Suomea, Instrumentariumia ja Suomen Tiedeseuraa.[7]
Perintö
Matti Äyräpään nimeä kantaa Lääkäriseura Duodecimin vuodesta 1969 jakama Matti Äyräpään palkinto, joka on arvostetuin suomalainen lääketieteellisen tutkimuksen palkinto. Palkinnon suuruus on 20 000 euroa.[2]
Yksityiselämä
Matti Äyräpään puolisoina vuorollaan olivat sisarukset Bertha Sofia Ingman (1858–1881) vuodesta 1880 alkaen ja Hilda Karolina Ingman (1865–1929) vuodesta 1885 lähtien.[7] Hilda Äyräpää toimi miehensä vastaanottoapulaisena ja kouluttautui joihinkin toimenpiteisiin. Hänestä tuli Duodecim-seuran viides naisjäsen.[2] Heille syntyi lapsi, taidemaalari Aune Äyräpää (1898–1981). Vuonna 1900 syntynyt Matti Antero kuoli muutaman päivän ikäisenä.[7][2]
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
