Europaeuksen vanhemmat olivat Kuolemajärven ja myöhemmin Parikkalan kappalainen Isak Emanuel Europaeus (1768–1840) ja Lempäälän nimismiehen tytär Maria Kristina Steen (1769–1848). Hän oli yhdeksästä sisaruksesta kolmanneksi vanhin. Hänen vanhin veljensä oli Novgorodin sotaväen-sairashuoneen ylilääkäri, Moskovan yliopistossa opiskellut todellinen valtioneuvos Johan Jakob Europaeus (1795–1875).[2][3] Hänen nuoremmat sisarensa olivat Maria Vilhelmina Europaeus (1805–1899), joka oli Käkisalmen pormestarin Simo Gabrielinpoika Merónin puoliso; Amalia Lovisa Europaeus (1807–1851), joka oli Parikkalan nimismies Bengt Herman Caloniuksen kolmas puoliso sekä valtioneuvoksetar Alexandra Emilia von Dohrdet os. Europaeus (1809–1889).
Siitä huolimatta, että Europaeus koki opettajan työn mielekkääksi, hän halusi suuntautua pappisuralle. Hän suoritti papin- ja pastoraalitutkinnon Turun yliopistossa kesäkuussa 1829, ja samana syksynä hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa. Hänet valittiin Liperin kirkkoherraksi 31.8.1832, ja hän astui virkaansa syksyllä 1834. Hänen edeltäjänsä Henrik Renqvist oli aloittanut seurakunnassaherätysliikkeen, jonka seurauksena kansa oli jakautunut kahtia. Europaeus onnistui sovittelemaan osapuolten välejä ja vähitellen herännäiset liittyivät takaisin muun kirkkokansan yhteyteen.[3]
Liperin kirkkoherra Europaeus koki kansan sivistystason kohottamisen tärkeäksi. Vuonna 1845 hän perusti Liperiin kirjaston, joka oli Suomen ensimmäinen suomenkielinen kansankirjasto,[4] ja vuonna 1857 Pohjois-Karjalan ensimmäisen pysyvän kansakoulun. Uno Cygnaeus sai Europaeukselta hyödyllisiä neuvoja kansakouluasetusten pohjaksi. Europaeus kehitti myös ansiokkaasti seurakuntansa taloudellisia oloja perustamalla Liperiin vaivaishoidon ruodutusjärjestelmän sekä katovuosia varten lainajyvästön ja pitäjänmakasiinin.
Europaeus oli kiinnostunut suomalaisuusaatteesta. Hän oli isänmaan ystävä ja suomalaisen sivistyksen edistäjä. Kirkkoherran työssään hän saarnasi suomeksi ja edisti mahdollisimman paljon suomen kielen käyttöä, vaikka ei kyennytkään täysin sujuvasti suomen kielellä keskustelemaan. Europaeus kirjoitti kuulutukset suoraan suomeksi kuulutuskirjaan, ja joskus hän jäljensi ne myös pitäjänkokousten pöytäkirjoihin huolimatta siitä, että kaikki viralliset asiakirjat siihen aikaan oli kirjoitettava ruotsin kielellä. Hän kirjoitti suomankielisiä artikkeleita mm "Sanan Saattaja Wiipurista" -lehteen. Europaeus oli tutustunut suomalaisuusaatteeseen opiskeluvuosinaan Turun yliopistossa, jolloin hän oli perehtynyt myös Porthanin esittämiin teorioihin suomalaisten alkuperästä. Opiskeluajan ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa Adolf Ivar Arwidsson, A. J. Sjögren, G. F. Aminoff, A. Lavonius, K. G. Åkerstedt ja Carl Axel Gottlund. Anders Josef Europaeuksen yhteydenpito ja keskustelut pikkuserkkunsa, kansanrunojen kerääjän David Emanuel Daniel Europaeuksen kanssa vahvistivat osaltaan kiinnostusta Suomen varhaishistoriaan ja kieleen.
Teologian kunniatohtorin arvon Anders Josef Europaeus sai 18.12.1856. Hänen työnsä kirkkolakikomiteassa on ilmeisesti ollut yhtenä perusteena kunniatohtorin arvolle. Suomen varhaishistoriaa ja kieltä käsittelevistä tutkimuksistaan Europaeus laati useita julkaisuja, kuten teoksen Karjalan ajantiedot Täyssinän rauhaan asti, vuonna 1595 ja esitti historiallisia tutkielmiaan myös lehdissä ja muissa julkaisuissa, kuten Muutamia arveluita Väinölästä, Pohjolasta ja muista Kalevalassa esiintyvistä nimistä vuonna 1862. Skandinaavinen tieteellinen seura "Det Konglige Nordiske Oldskrift Selskab" kutsui Anders Josef Europaeuksen jäsenekseen jo vuonna 1843.
Avioliitot ja lapset
Europaeus oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Sofia Wilhelmina Boije af Gennäs (1814–1836), joka kuoli ensimmäisen lapsensa synnytyksen jälkeen. Jäätyään leskeksi hän meni vuonna 1837 naimisiin Helsinkiin muuttaneen ruotsalaisen kauppiaan Johan Lampan tyttären,[5] Selma Augusta Lampan (1814–1852) kanssa,[6] joka kuoli kuukausi yhdeksännen lapsensa syntymän jälkeen.[7] Ensimmäisestä avioliitosta Europaeuksella oli poika, Uudenmaan läänin lääninagronomi Anders Theodor Europaeus (1836–1912).[8][3] Tämän ja Kristina Sofia Riikosen poika oli arkeologi Aarne Äyräpää.
Toisesta avioliitosta hänellä oli yhdeksän lasta:
• Josefina Lovisa Europaeus (1838–1915)
• Selma Maria Europaeus (1840–1848), kuoli lapsena
• Thekla Augusta Valtavuo Rikström os. Europaeus (1845–1933)
• Hilda Johanna Cajanus Hällström os. Europaeus (1848–1921)
• Alexandra Eleonora eli Nora Pöyhönen os. Europaeus (1849–1938), kasvitarhaopetuksen uranuurtaja
• Fridolf Emmanuel Europaeus (1849–1857), kuoli lapsena
• Mathias Anselm Europaeus, vuodesta 1876 Matti Äyräpää (1852–1927), lääketieteen tohtori, Suomen hammaslääketieteen isä.
Lähteet
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: WSOY, 1955. Sivu 178.