Marja-Liisa Riekkola (o.s. Nurmi; s. 4. marraskuuta 1953 Nokia)[1][2] on suomalainen kemisti ja professori. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa analyyttisen kemian professorina vuodesta 1987. Riekkola on kansainvälisesti tunnustettu kemisti.
Akateeminen ura
Marja-Liisa Riekkola tuli ylioppilaaksi Sammon yhteislyseosta vuonna 1972. Hän opiskeli kemiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui sieltä filosofian maisteriksi vuonna 1977 ja lisensiaatiksi vuonna 1981.[1][2] Opiskeluaikanaan hän kiinnostui analyyttisestä kemiasta, koska tieteenalan tutkimustuloksia oli usein mahdollista soveltaa käytäntöön välittömästi, kun ne oli varmistettu.[2] Väitöskirja syntyi Helsingin yliopistoon vuonna 1983 analyyttisen kemian alalta; tohtoriksi hän valmistui vuonna 1986.[1][2] Hänen väitöskirjansa (Capillary gas chromatography and volatility characteristics of metal dialkyldithiocarbamate chelates) käsitteli eräiden yhdisteiden haihtumisominaisuuksia, joita hän tutki kaasukromatografiaa apuna käyttäen.[3]
Valmistumisen jälkeen Riekkola työskenteli Yhdysvalloissa vuoteen 1984 asti tutkijatohtorina professori Robert Sieversin tutkimusryhmässä Coloradon yliopistossa, Boulderissa.[4][2] Professori Osmo Mäkitie jäi eläkkeelle vuonna 1984, joten Helsingin yliopiston kemian laitokselta avautui analyyttisen kemian professuuri, mutta sen täyttäminen venyi lopulta kolme vuotta.[2] Riekkola palasi Mäkitien pyynnöstä kotimaahan syksyllä 1984 ja hänet nimitettiin välikauden ajaksi (vuodet 1984–1987) virkaa tekeväksi analyyttisen kemian professoriksi.[2] Aloittaessaan toimessa hän odotti parhaillaan lasta.[2] Riekkola nimitettiin analyyttisen kemian vakinaiseksi professoriksi vuonna 1987.[2] Professorina hän on johtanut vuodesta 1987 Helsingin yliopiston analyyttisen kemian laboratorion tutkimustoimintaa.[2] Uransa aikana Riekkola on kotimaan ohella työskennellyt vierailevana tutkijana Zürichissä Sveitsissä, Yhdysvalloissa ja Japanissa.[2][4] Japanissa hän teki tutkimusvierailun Toyohashin teknilliseen yliopistoon, jossa hän työskenteli yhdessä professori Kiyokatsu Jinnon kanssa.[4]
Tieteellisen työn ja opetuksen ohella Riekkola on osallistunut tiedekuntansa hallintotoimiin. Hän oli vuosina 2007–2013 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkimusasioista vastaava varadekaani.[4] Riekkola toimii 1.8.2018 alkaen matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vt. dekaanina.[5] Hän on uransa aikana ohjannut 410 gradua ja 38 väitöskirjaa.[4]
Tutkijana Riekkola on kansainvälisesti arvostettu kemisti. Vuonna 2013 tiedejulkaisu The Analytical Scientist listasi maailman merkittävimmät analyyttisen kemian (engl. analytical science) tutkijat ja Riekkola sijoittui listalla 100 parhaan tutkijan joukkoon.[6][7] Hän oli listan ainoa suomalainen kemisti.[6] Toistamiseen hänet valittiin samalle listalle vuonna 2015.[4]
Tutkimusura
Kemistinä Riekkola on pitkään tutkinut erilaisia kemiallisia erotustekniikoita ja -prosesseja.[2] Analyyttisen kemian piirissä tehtävä kehitystyö on Riekkolan mukaan 2000-luvulla siirtynyt enimmäkseen instrumenttianalytiikkaan eli laitetekniikoiden kehittämiseen.[2] Tutkimukseen yhdistyy myös laskennallisen kemian menetelmiä, kun aineiden ominaisuuksia ennustetaan tietokoneen avulla.[2] Laboratoriotyön osuus kemian tutkimuksessa vähenee, kun käytetään erilaisia laitetekniikoita.[2] Huomattava osa Riekkolan tutkimuksesta liittyy näiden tekniikoiden kehittämiseen.
Tutkimuksissaan Riekkola on selvittänyt mm. analyyttisen kemian analyysitekniikoiden suoraliitäntää ja etsinyt erilaisille erotustekniikoille käytännön sovellutuksia.[2] Analyyttisen kemian analyysitekniikoita ja menetelmiä voidaan käyttää esimerkiksi biotieteiden, materiaalien ja ympäristön tutkimuksessa.[8] Riekkola on soveltanut käyttämiään menetelmiä mm. biomolekyylien kemiallisen vuorovaikutuksen ja aerosolihiukkasten tutkimukseen.[4] 2010-luvun alussa hän tutkimusryhmineen löysi useita uusia yhdisteitä, jotka koostuvat 10–30 nanometrin kokoisista hiukkasista.[2] Riekkolan johtamassa Helsingin yliopiston analyyttisen kemian laboratoriossa tutkitaan myös niin kutsuttuja miniatyrisoituja analyysitekniikoita ja moniulotteisia kromatografiamenetelmiä.[4] Menetelmäkehityksen lisäksi laboratorio tekee ympäristöntutkimusta soveltaen tutkimusmenetelmänä massaspektrometriä.[9]
Riekkolan tieteellinen julkaisutuotanto on laaja. Hän on laatinut yli 335 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, kirjoittanut yhden kirjan ja 8 erillistä lukua toimitettuihin kirjoihin.[4] Hän on kirjoittanut myös 180 muuta artikkelia, jotka ovat ilmestyneet analyyttisen kemian alan lehdissä ja julkaisuissa.[4] Hän kuuluu lisäksi kemian alan julkaisun Journal of Chromatography A toimituskuntaan.[2]
Huomionosoitukset
Tieteellisten ansioidensa perusteella Riekkola on saanut Magnus Ehrnroothin kemian palkinnon.[4] Lisäksi hänelle on myönnetty kansainvälinen kromatografian alalla jaettava Emmanuel Merck -palkinto sekä venäläinen Tswett-mitali, joka myönnetään kromatografian alalla ansioituneelle tutkijalle.[4] Vuodesta 2007 Riekkola on ollut Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.[10] Riekkola on Suomen Tiedeseuran jäsen[11].
Yksityiselämä
Riekkolalla on kaksi tytärtä.[2] Työn ulkopuolella hän harrastaa liikuntaa ja matkustamista.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
