Maria ("Maikki", "Maiju") Haggrén (vuodesta 1906 alkaen Maria Jotuni) kävi Kuopion suomalaista yhteiskoulua seitsemännelle luokalle asti ja lukion loppuun Kuopion suomalaisen tyttökoulun jatkoluokilla. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1900 Jotuni suunnitteli ryhtyvänsä opettajaksi. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1900–1904 historiaa, kirjallisuutta ja taidehistoriaa.lähde?
Jotuni oli todennäköisesti yliopiston ensimmäinen naisstipendiaatti, joka keräsi kansanperinnettä ja levitti valistuksen aatetta. Jotuni toimitti myös yliopiston Savo-Karjalaisen osakunnan lehteä. Muita harrastuksia kirjoittamisen ohella olivat kuorolaulu, teatterissa ja tansseissa käyminen sekä Ylioppilaiden kaunotieteellisen yhdistyksen toimintaan osallistuminen. Jotunin ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa Laura Silenius (myöh. Sorma), Joel Lehtonen, Heikki Ojansuu ja Viljo Tarkiainen. Jotuni vaihtoi yliopisto-opinnot kirjailijan ammatin harjoittamiseen julkaistuaan esikoisteoksensa Suhteita vuonna 1905.[2]
Jotuni avioitui alun perin Savo-Karjalaisessa osakunnassa tapaamansa Viljo Tarkiaisen kanssa vuonna 1911, ja heille syntyi kaksi poikaa, Jukka Tarkiainen ja Tuttu Tarkiainen. Jukka Tarkiaisen poika on historioitsija Kari Tarkiainen, joka on kirjoittanut elämäkerran sekä Maria Jotunista että Viljo Tarkiaisesta. Jotuni on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[5]
Eeva Oivon suunnittelema Maria Jotuni -postimerkki, 1980.
Ura
Maria Jotunin kertomuksia ja kirja-arvostelujaan ilmestyi sanomalehdissä jo opiskeluaikana[2]. Jotunilta ilmestyi pari romaania ja kolme mietelmäkirjaa, mutta hänet tunnetaan parhaitenkenen mukaan? näytelmistään ja novelleistaan sekä 20 vuotta kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo.lähde?
Jotunin ensimmäinen novellikokoelma Suhteita ilmestyi 1905, mutta suurempaa huomiota ja kritiikkiä herätti vasta toinen kokoelma Rakkautta (1907), jonka ensimmäinen painos myytiin pian loppuun.lähde?
Jotunin varhaiskauden tuotannon äärimmäinen pelkistyneisyys vaikutti suomalaisen modernin proosailmaisun kehitykseen. Merkittävä osa Jotunin tuotannosta julkaistiin kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen, mikä saattoi liittyä siihen, että hänen teostensa tiivis ja katkelmallinen rakenne koettiin hyvin moderniksi.[6]
Jotuni oli etenkin ihmisen sisäisen maailman kuvaaja, joka pohti tuotannossaan rakkautta ja vapautta, oikeaa ja väärää tuoden yhteiskunnalliset epäkohdat esille yksilön moraalisten ongelmien ja naisen elämään liittyvien sovittamattomien ristiriitojen kautta. Jotuni edusti tyylillisesti sekä realismia, impressionismiä että ekspressionismiä. Jotuni sai virikkeitä myös suomentamansa tanskalaisen Karin Michaëlisin päiväkirja- ja kirjemuotoisista avioliittokuvauksista.[6]
Jotuni sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1938 ja lisäksi useita kertoja Valtion kirjallisuuspalkinnon[2]. Kuopion kaupunginteatterin edustalla on Maria Jotunin muistomerkki, ja hänen kunniakseen on nimetty myös Helsingin Pohjois-Haagassa ja Porvoossa sijaitsevat tiet. Jotuni sai taiteilija Eeva Oivon suunnitteleman postimerkin vuonna 1980[7].
Vuonna 2009 perustettu Maria Jotuni -seura ylläpitää Maria Jotunin kirjallista perinnettä. Seuran perustajat ovat tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä ja ohjaajia[8].
Helsingin Haagassa on Maaria Jokimiehen vuonna 2023 maalaama muraali Maria Jotunista.
Maria Jotunin aforismit: Avonainen lipas, Vaeltaja, Jäähyväiset. (Otava, 1959)
Maria Jotunin novelleja, lukijana Ritva Ahonen (Otavan kirjallinen äänilevy 13, 1961)
Novellit ja muuta proosaa I–II, toim. Irmeli Niemi. Otava 1980.
Näytelmät, toim. Irmeli Niemi. Otava 1981.
Kun on tunteet, Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja toim. Irmeli Niemi. SKS 1999. ISBN 951-746-125-9
Valitut teokset. (Suhteita, Rakkautta, Arkielämää, Kun on tunteet, Martinin rikos, Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja, Jouluyö korvessa) Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-16872-X
